Lähiruoka on kaikkien etu

Vuoden alussa voimaan tulleella kilpailulain muutoksella haluttiin parantaa pienten elintarvikeyritysten asemia markkinoilla ja lisästä kilpailua päivittäistavarakaupassa. Lain tulkinnasta oli erimielisyyksiä jo ennen kuin laki tuli voimaan.

Joidenkin kaupan edustajien mielestä lakiuudistus nostaa hintoja, lisää tuontiruuan osuutta, supistaa valikoimaa ja rajoittaa kilpailua. Kauppa ei myöskään voisi enää suosia kotimaista lähiruokaa.

Jotkut kaupat ehtivät jo viime vuoden puolella alentaa tuottajille maksettua hintaa tulossa olevaan kilpailulakiin vedoten.

Huolimatta siitä, että Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) ylijohtajan Juhani Jokisen mukaan kaupan tulkinta oli väärä, on laista edelleen erilaisia näkemyksiä. Jokisen mukaan kauppa voi suosia vapaasti paikallisia tuotteita ja maksaa niistä korkeampaa hintaa kuin muista tuotteista.

Kauppapuutarhaliiton toiminnanjohtajan Jyrki Jalkasen mukaan osa kaupoista on laskenut kevään aikana lähiruuan tuottajahintaa vetoamalla kilpailulakiin.

Hinnan alennusta on perusteltu sillä, että kilpailulaki estää heitä suosimasta lähiseudun tuottajia, eikä kauppa voi maksaa lähiruuasta muita tuotteita parempaa hintaa. Jalkanen toivoo, että kyse on vain ostajien tietämättömyydestä eikä tahallisesta toiminnasta. (MT 28.4.)

Suurimmat kauppaketjut torjuvat Kauppapuutarhaliiton väitteet. Kaupan edustajien mukaan kilpailulaki on hyvin kauppiaiden tiedossa, eikä heidän tietoonsa ole tullut Kauppapuutarhaliiton esittämiä väitteitä.

Ruokakeskon tuotelinjajohtajan Kenneth Forsmanin mukaan K-kauppiasliiton koulutuksissa kauppiaille on kerrottu, ettei kilpailulain muutos estä kauppiasta ottamasta paikallisten tuottajien tuotteita kaupan valikoimiin. S-ryhmän hankintajohtajan Jari Simolinin mukaan osuuskaupat voivat vapaasti hankkia haluamiaan tuotteita paikallisilta toimittajilta.

Molemmat suuret kauppaketjut haluavat lisää lähiruokaa valikoimiinsa. Pelkkä halu ei yksin riitä, vaan lähiruuan tuottamisen pitää olla taloudellisesti kannattavaa.

Kysymys ei olekaan pelkästään lähiruuan pääsemisestä kaupan hyllyille, vaan myös siitä, mitä kauppa on tuottajalle valmis maksamaan. Sekä Simolin että Forsman muistuttavat, että tuotteiden hinnalla on merkitystä.

Tuotteiden hinta määräytyy kaupan ja tuottajan välisissä neuvotteluissa. On luonnollista, että kauppa haluaa ostaa mahdollisimman halvalla ja tuottaja myydä mahdollisimman kalliilla. Kilpailulaista ei kuitenkaan löydy perusteita hintojen määräytymiseen.

Kaupan vahvan aseman takia yksittäisen tuottajan on vaikea lähteä riitelemään kauppatavoista. Jos kiista koskettaa suurempaa tuottajajoukkoa, voidaan asia viedä kauppatapalautakuntaan.

Kaupan, teollisuuden ja maataloustuottajien maaliskuussa Keskuskauppakamarin yhteyteen perustaman lautakunnan tavoitteena on muun muassa turvata elintarvikeketjun kilpailukykyisyys, luottamus ja jatkuvuus.

Sekä tuottajien että kaupan kannalta on ikävää, että kiistely kilpailulain tulkinnasta jatkuu edelleen. Kotimaisuus ja lähiruoka ovat kuluttajien keskuudessa nousevia trendejä. Kaupan ja tuottajien pitää yhdessä kyetä vastaamaan kuluttajien toiveisiin.

Vastakkainasettelun sijaan tarvitaan nykyistä enemmän yhteistyötä. Tuottajien ja kaupan hyvin toimivasta, luottamuksellisesta yhteistyöstä hyötyvät myös kuluttajat.