Suomalainen järvikala on aarre ‒ sitä pitää markkinoida, myydä, käyttää ja syödä enemmän

Kotimainen kuha on kaupan kalatiskissä monille liian kallista. Kuva: Ismo Kolari

Pääkirjoitus|Kalastus

23.2.202608:08

Pääkirjoitus

Tapio Nurminen

Aloitetaan muutamilla kysymyksillä, joita jokainen voi makustella mielessään.

Ensin pari ruokaostoksista. Kuinka usein ostat lähikaupastasi tuoretta suomalaista järvikalaa ja valmistat siitä aterian? Oletko joskus ostanut tuoretta suomalaista järvikalaa lähiseutusi erikoiskalakaupasta?

Ja sitten ravintolakäynneistä. Koska viimeksi kävit ravintolassa, jonka listalta löytyy kotimaisesta järvikalasta valmistettuja annoksia? Kuinka monta kotimaiseen järvikalaan erikoistunutta ravintolaa omassa puhtaan suuren järven rannalla sijaitsevassa kotikaupungissasi on?

Keskiverto vastaukset näihin ovat todennäköisesti: harvoin, en ole, en nyt muista ja ei yhtään.

Saarijärveläinen ammattikalastaja Juha Piilola työssään. Kuva: Jyrki Luukkonen

Suomalaiset syövät kalaa vuodessa 12‒14 kiloa henkeä kohti. Enemmän pitäisi.

Syödystä määrästä noin kolmannes on kotimaista. Osuus on viime vuosina laskenut. Ja kotimaisesta suurin osa on kasvatettua kirjolohta.

Luonnonkalaa syödään hävyttömän vähän. Suosituin on ahven, jonka vuotuisesta kokonaissaaliista suurin osa tulee sisävesistä. Sitäkin menee vain reilu puoli kiloa henkeä kohti.

Suomen syödyin luonnonkala on ahven. Kuva: Mari Ikonen

Syitä järvikalan vähäiseen kulutukseen on paljon. Marketeista, joista suomalaisten enemmistö pääsääntöisesti ostaa ruokansa, löytyy liian harvoin tuoretta sisävesien kalaa. Ja jos löytyy, se on kallista eikä siksi käy kaupaksi.

Yksi syy järvikalojen vähäiseen kulutukseen on tuttu kaikesta kotimaisesta elintarviketuotannosta: alkutuottajalle, tässä tapauksessa ammattikalastajille, maksetaan saaliista liian vähän. Siitä huolimatta kotimaisen kuhan hinta kalatiskissä on niin korkea, että kuluttaja valitsee mieluummin Norjassa kasvatetun lohen.

Kaupan hyllyiltä löytyy jo kyllä kotimaisesta raaka-aineesta valmistettuja säilykkeitä. Hyvä niin. Kuluttaja tarttuu kuitenkin edelleen mieluummin tonnikalapurkkiin. Kyllä. Syy on useimmiten halvempi hinta.

Myös kalan teollisessa käytössä ja suurkeittiöissä suomalainen raaka-aine häviää mennen tullen hintakilpailun ulkomaiselle raaka-aineelle. Ennen muuta lohelle ja kirjolohelle.

Ravintolat ovat oma lukunsa. Päivittäistavarakaupan ykkönen S-ryhmä hallitsee ketjuillaan myös suomalaista ravintolamarkkinaa. Niiden massoja miellyttävässä reseptiikassa ja digitaalisissa toiminnanohjausjärjestelmissä kotimaisilla kalatuotteilla ei juurikaan ole sijaa. (MT 15.2.).

Vapaa-ajankalastajilta ollaan viemässä mahdollisuus myydä saalistaan. Kuva: undefined

Kalatalous- ja ympäristöjärjestöjen esitys lakimuutoksesta, joka käytännössä kieltäisi sisävesien vapaa-ajankalastajia myymästä saalistaan, sopii tähän kaikkeen kovin huonosti. Ei vähiten siksi, että vapaa-ajankalastajien osuus kokonaissaaliista on yli 80 prosenttia.

Ammattikalastajien edellytykset harjoittaa elinkeinoaan on tietysti varmistettava, kalavarojen kestävä ja monipuolinen tuotto on turvattava ja vesiluonnon monimuotoisuutta on suojeltava.

Konkreettisia todisteita siitä, että harrastajat uusine tehokkaine välineineen tappaisivat kalastuselinkeinon, ei kuitenkaan ole. Ja näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa tuskin tarvitsee pelätä, että vapaa-ajankalastus tuhoaa järviluonnon.

Kalatalouteen tarvitaan lisää mahdollistavaa sääntelyä, ei kieltoja. Sisävesien vapaa-ajankalastajille pitää tarjota järkevät puitteet myydä saalistaan ravintoloihin ja kauppoihin.

Suomalainen villi järvikala on aarre, jota Keski-Euroopassa ihaillaan ja kadehditaan. Moni Suomea kiertävä turisti ihmettelee, miksi me hyödynnämme ainutlaatuista voimavaraa niin kitsaasti?

Suomalaiset syövät noin 14 kiloa kalaa vuodessa. Silakka on yksi suosikeista. Kuva: Kari Salonen

Saksassa, Itävallassa ja Italiassa onnettomimmankin lätäkön rannalla on kuppila, jonka ruokalistalta löytyy ”päivän saalis”. Meillä ei, vaikka monin verroin parempaa raaka-ainetta olisi tarjolla kosolti.

Kaikkien kynnelle kykenevien tahojen pitäisi Suomessa tehdä työtä sen eteen, että sisävesien erinomaisia kaloja markkinoidaan, myydään, käytetään ja syödään selvästi nykyistä enemmän.