Kaksi päästöä

Karmeudestaan huolimatta Norilsk Nickelin parin viikon takainen nikkelipäästö Harjavallassa herätti myös hyödyllisen mediakeskustelun.

Voiko yleisö luottaa, että tiedotusvälineet käsittelevät seuraamiaan uutisia tasapuolisesti? Voiko uutisoinnin laajuudesta päätellä asian merkityksen ja verrata sitä muihin uutistapahtumiin?

Harjavallan tapahtumien uutisointia verrattiin parin vuoden takaiseen Talvivaara-uutisointiin. Molemmissa kyse oli vakavasta ympäristövahingosta, jossa luontoon pääsi nikkeliä.

Vahingoilla oli mittakaavaero. Sotkamon Talvivaarassa nikkeliä pääsi luontoon kaksi tonnia, Harjavallassa 66 tonnia.

On aiheellinen kysymys, miksi Harjavallan päästö sivuutettiin valtakunnan uutisissa kovin vähällä. Talvivaaran kipsisakka-altaan vuoto oli viikkojen ja kuukausien kestouutinen.

Kainuussa Talvivaara-uutisointi koettiin yliampuvaksi. Maakunnan odotukset työpaikoista ja talouden kohenemisesta vaihtuivat suureen julkisuuteen ympäristöongelmista. Toivo vaihtui epätoivoksi.

Uutisoinnin tasapuolisuuden perään kyseli viime viikolla lehtikirjoituksissaan Talvivaaran työsuojeluvaltuutettuna toiminut Teemu Matero. Rankka uutisointi oli raskasta myös kaivosyhtiön työntekijöille.

MT:n haastattelemat asiantuntijat löysivät lukuisia syitä tapausten erilaiselle uutisoinnille (MT 28.7.).

Talvivaara oli tapahtumien ketju, uusi kaivos oli muutenkin seurattu, vuoto oli ensimmäinen suuri pitkään aikaan ja tapahtui keskellä Kainuun puhdasta luontoa. Siis hyvän tarinan ainekset verrattuna Harjavaltaan ja Kokemäenjokeen, joiden ympäristö on kärsinyt teollisuuden päästöistä aiemminkin.

Median roolista ja tasapuolisuudesta varmasti vielä keskustellaan, ja hyvä niin. Syytä olisi silti keskustella myös siitä, kuinka ympäristöhallinto on onnistunut suurten riskien hallinnassa.

Suuryritysten päästöjen keskellä ympäristöhallinnolla tuntuu olevan paljon tekemistä tavallisten kansalaisten ja pienyritysten ohjaamisessa. Näperteleekö hallinto liian pienillä asioilla?