Viljelijä on tyhjän päällä, kun viljanostaja panee portit kiinni
Afrikkalaiseen sikaruttoon valmistautuneet viranomaiset eivät ole ilmeisesti ottaneet huomioon niitä oheisvaikutuksia, joita taudin leviämisen estämiseksi asetetut päätökset aiheuttavat muille kuin sikataloudelle.
Vehnäpeltoa Kaakkois-Suomeen perustetulla ASF-rajoitusvyöhykkeellä. Kuvituskuva. Kuva: Mikko Nikkinen8.8.202618:30
Viranomaiset ovat toimineet ripeästi ja harjoittelun tuomalla varmuudella sen jälkeen, kun mahdollisesti afrikkalaiseen sikaruttoon (ASF) kuolleet villisian porsaat pari viikkoa sitten löydettiin Kaakkois-Suomesta. Taudin leviämisen estämiseksi käynnistettiin mittavat torjuntatoimet.
Viime vuonna pidetyssä harjoituksessa tautiin kuolleiden eläinten ja eläinten jäännösten etsintä maastosta ja biologisten riskien rajoitukset on omaksuttu hyvin, ja tätä osaamista on viime viikolla asianmukaisesti hyödynnetty.
ASF-löydöstä seuranneet tapahtumat ovat kuitenkin paljastaneet myös puutteita muun muassa tiedotuksessa. Esimerkiksi harjoituksissa käytetyt viranomaisten asettamasta rajoitusalueesta kertovat taulut on ilmeisesti harjoituksen jälkeen hukattu tai hävitetty. Rajoitusalueen merkitseminen maastoon on vienyt viranomaisilta ainakin viikon, sillä vielä viime perjantainakaan mikään maastossa ei ilmaissut siellä kulkeville viranomaisten määräämästä rajoitusalueesta.
Tilojen ei pidä joutua maksamaan hintaa ennakoinnin puutteista.
Kaikkein heikoimmin viranomaiset näyttävät arvioineen sitä, miten määräykset vaikuttavat rajoitusalueen elinkeinotoimintaan. Käytännössä ne osuvat voimalla myös muihin kuin sikatiloihin sekä teurastamoihin ja lihateollisuuteen. Vaikka rajoitusvyöhykkeellä tuotetun viljan saa viranomaisten mukaan tavanomaiseen tapaan korjata pelloilta, kuljettaa alueen ulkopuolelle ja myös käyttää tavanomaiseen tapaan kaikkeen muuhun paitsi sikojen ruokintaan, käytännössä sato on nyt jäämässä viljelijöiden käsiin.
Suomalainen ruoantuotantoketju käyttää raaka-aineen tehokkaasti hyväkseen, kuten kuuluukin. Koska elintarviketeollisuuden sivuvirta on rehuteollisuuden raaka-ainetta, ei rajoitusalueen viljaa voida ottaa vastaan myllyihin tai mallastamoillekaan ilman, että osa siitä voisi päätyä eläinten rehuksi. Jos alueen viljaeriä tai niiden käsittelyssä syntyviä sivuvirtoja ei voida erottaa muista eristä joko puhtaasti käytännön syistä tai taloudellisista syistä, yritysten kannalta turvallisin ratkaisu on pysäyttää viljanhankinta rajoitusalueelta kokonaan.
On kuitenkin kohtuutonta, että viranomaispäätösten oheisvaikutukset näyttävät jäävän nyt kokonaan siihen syyttömien viljelijöiden kannettavaksi. Jos viljaa ei pystytä myymään eteenpäin, tuotantopanoksiin käytetty raha ja työpanos menevät hukkaan ja tulot jäävät saamatta.
Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd.) on peräänkuuluttanut viljelijöiltä malttia ja korostanut, että itse tartunnan välittömät seuraukset on hoidettava ensin. Tosiasia kuitenkin on, että tämä puoli ASF:n seurauksista on ilmeisesti jäänyt etukäteisvalmisteluissa ja -harjoituksissa kokonaan huomioimatta. Muutenkin taloudellisesti tiukalla olevien tilojen ei pidä joutua maksamaan hintaa ennakoinnin puutteista – edes odotteluna ja sen aiheuttamana epätietoisuutena.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
