Keskittäminenkin on aktiivista aluepolitiikkaa

Jyväskylän kaupunginjohtajan Timo Koiviston mielestä Jyväskylää, Lahtea ja Kuopiota koskevat samat haasteet kuin kuutta suurintakin kaupunkia. Kuva: Petteri Kivimäki

Pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallituksen ensimmäinen budjettiesitys eduskunnalle saattoi olla monelle nykyisiä hallituspuolueita äänestäneelle yllätys ja samalla myös pettymys. Edellistä hallitusta velkaantumisesta ankarasti arvostelleiden puolueiden esityksessä valtion velkaantuminen sai entistä enemmän vauhtia, vaikka vaalipuheiden perusteella toisinkin olisi voinut luulla.

Vielä hallitusohjelman valmistuttua maaseudun ja maakuntien kannalta suunnitelmat näyttivät olosuhteisiin nähden hyvältä. MTK:n mielestä hallitusohjelma on leikkauksista huolimatta hyvä työlista, joskin työtä on vielä edessä. MTK:ssa katsottiin, että hallitusohjelmalla ja maaseudun intresseillä oli paljon samaa henkeä ja tahtotilaa. (MT 19.6.)

Hallituksen budjettiesityksen julkistamisen jälkeen ääni kellossa muuttui. MTK:n johdon mukaan esityksen yleiskuva on negatiivinen eikä se vastaa hallitusohjelman hyviä kirjauksia eikä sitä kuvaa, mikä maa- ja metsätalouselinkeinoille oli annettu. (MT 20.9.)

Koko maaseudulle budjettiesitys oli pettymys. Suuret investoinnit kohdistuvat isoihin kaupunkeihin. Erityisesti Itä-Suomi näyttää olevan suurin häviäjä. Valtiovallan apu olisi entistäkin tärkeämpää, koska alueen talous on kärsinyt Venäjän Ukrainaan tekemästä hyökkäyksestä muuta maata enemmän.

Hallitusohjelmaa on arvosteltu muun muassa siitä, että siinä ei mainita aluepolitiikkaa kertaakaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö hallitus tekisi aktiivista ja tavoitteellista aluepolitiikkaa. Se on nimenomaan politiikkaa ja valintoja. Noin tunnin juna Helsingistä Turkuun on aluepolitiikkaa, sitä pahamaineista siltarumpupolitiikkaa.

Aluepolitiikkaa on myös keskittävä politiikka. Aluepolitiikka on harkittua poliittista päätöksentekoa, jolla pyritään vaikuttamaan eri alueiden, kuten kuntien, seutujen ja maakuntien taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen.

Aluepolitiikkaa on, että hallitus näyttää luottavan siihen, että Suomi saadaan nousuun panostamalla suuriin kaupunkeihin, joita ovat Helsinki, Vantaa, Espoo, Turku, Tampere ja Oulu. Hallitus käynnistää valtion ja näiden kaupunkien kanssa strategisen allianssiyhteistyön. Hallitusohjelman kirjaus on suoraan kuuden suurimman kaupungin hallitusohjelmatavoitteista.

Keskeisestä Suomesta ja Itä-Suomesta ei yhteistyöhön ole kelpuutettu yhtään kaupunkia. Jyväskylä, Kuopio ja Lahti eivät mahdu tähän valittujen porukkaan, muista kaupungeista puhumattakaan.

Jyväskylän, Lahden ja Kuopion yhteisessä kannanotossa muistutetaan, ettei malli kehitä koko Suomea, vaan keskittää ajattelua pääkaupunkiseudulle ja länteen. Kaupungit pitävät valtion ja suurten kaupunkien allianssia lähtökohtaisesti hyvänä avauksena, mutta olennaista on, keitä kutsutaan mukaan.

Jyväskylän kaupunginjohtaja Timo Koivisto pitää suurimpien kaupunkiseutujen nostamista muiden yläpuolelle ongelmallisena. Hänen mielestään tällaisilla kirjauksilla on aina jokin tarkoitus. Kirjauksilla on myös tapana ajan saatossa konkretisoitua eri tavoin. Jos neljä suurinta kaupunkiseutua aletaan nähdä jotenkin erityistapauksina, ei se ole Koiviston mielestä hyvä asia Suomen tasapainoiselle kehitykselle. (MT 25.9.)

Aluepolitiikkaa on myös hyvinvointialueiden päätökset sulkea perusterveydenhoidon yksiköitä maakuntien keskusten ulkopuolella. Perusterveydenhuollon lähipalvelujen lakkauttamisesta saatavat näennäiset säästöt kostautuvat asiakkaiden ja erikoissairaanhoidon kasvavina kustannuksina. Säästöpäätöksiä on tehtävä, mutta niiden kohdentaminen on myös poliittinen arvovalinta.

.