Tukien aikaistus tulee tarpeeseen – perusongelma on kuitenkin markkinoilla
Tukiaikaistukset ja maksuvalmiustuki ovat välttämättömiä ensi kevään kylvöjen turvaamiseksi. Yhtä kiireellistä on saada ruokamarkkinoiden epäkohdat korjattua.
Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahin (kd.) mukaan tukipäätöksen taustalla on aktiivinen EU-vaikuttaminen Kuva: Juha Roininen/EUP-IMAGES21.7.202618:30
Maatalous on viime vuosina kyntänyt kriisistä toiseen. Pienet valopilkahdukset ovat nopeasti kääntyneet uusiksi ongelmiksi. Uudelleen eskaloitunut sota Hormuzinsalmessa pitää polttoaineiden ja lannoitteiden hinnat jatkossakin korkeina. Tuottajahinnat eivät ole toistaiseksi reagoineet kustannusten nousuun. Maidon osalta on nähty jopa rajuja pudotuksia.
Tässä tilanteessa on arvokasta, että viljelijätukien maksatusta voidaan aikaistaa. Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahin (kd.) mukaan taustalla oli Suomen vahva EU-vaikuttaminen. Komissio tiedotti toimista jo kesäkuussa. Ne koskevat kaikkia jäsenmaita. Perustulotuesta ja uudelleenjakotulotuesta on tarkoitus maksaa 75 prosenttia syys-lokakuulla ja 20 prosenttia joulukuussa, kun normaalisti maksetaan 95 prosenttia joulukuussa.
Kyseessä on yhteensä noin 300 miljoonan euron summa, jonka vaikutus on sadan euron luokkaa hehtaarilta. Kyse ei ole lisärahasta, mutta aiemmat tukimaksatukset tuovat maksuvalmiuteen pelivaraa ja antavat mahdollisuuden esimerkiksi lykätä viljasadon myyntiä parempaan markkinatilanteeseen. Essayahin mukaan maa- ja metsätalousministeriössä valmistellaan myös erillisen maksuvalmiustuen mallia. EU:lta tähän on varattu 8 miljoonaa euroa. Sen lisäksi voidaan maksaa enimmillään kaksinkertainen määrä kansallista rahaa. Kokonaistaso ei ole vielä tiedossa, Essayahin mukaan rahat kaivetaan nykyisen maatalousbudjetin sisältä.
EU:n kriisitukien ongelma on aina ollut hitaus ja byrokraattisuus. Toivotaan, että tällä kertaa toimeenpanoon päästään nopeasti ja ilman monimutkaista hakuprosessia. Kyse ei ole valtavan suuresta tukipotista, mutta monille tiloille se voi olla ainoa mahdollisuus hankkia lannoitteita ensi kevään kylvöjä varten.
Kolmas toimenpide on lannoitteiden kadmiumrajan laskeminen väliaikaisesti Ruotsin tasolle. Potentiaalisesti se voi lisätä lannoitteiden tarjontaa ja laskea hintoja merkittävästikin. Kadmiumrajasta on kiistelty pitkään. Suomalainen fosforilannoite on poikkeuksellisen puhdasta ja pitkällä aikavälillä tuonnin vapauttamisella voi olla vaikutuksia elintarvikkeiden kadmiumjäämiin. Kadmiumrajan kahden vuoden määräaikainen nosto mahdollistaa kuitenkin perusteellisen arvion tekemisen niin lannoitemarkkinoiden kuin elintarviketurvallisuuden suhteen.
Niin tarpeellisia kuin kriisitoimet ovat, ne eivät ratkaise ruokamarkkinoiden perusvinoumaa. Neuvotteluvoimaltaan heikompi osapuoli, eli tuottajat, joutuvat usein ottamaan kustannusnousut lähes välittömästi vastaan. Tuottajahintoihin ei samanlaisia muutoksia usein tule. Kesällä voimaan astunut elintarvikemarkkinalain muutos pyrkii osaltaan tasoittamaan voimasuhteita. Kilpailulaki vaatisi edelleen päivitystä, joka rajaisi kilpailulain soveltamista elintarvikeketjussa EU:n perussopimuksen hengessä.
Kilpailulaki vaatisi edelleen päivitystä.
Vastuu yritystoiminnan kannattavuudesta on tietenkin ensi sijassa yrittäjällä itsellään. Kylvöaloja ja lannoitusta optimoimalla on mahdollista saada säästöjä tilatasolla ja samalla parantaa viljamarkkinoiden tilannetta. Nykyinen lainsäädäntö sallii tuottajille laajan yhteistyön esimerkiksi hinnoittelussa ja tuotantomäärien suunnittelussa, kunhan sitä varten perustetaan virallinen tuottajaorganisaatio.
Vaikka kotimaan markkinoiden epäkohdat saataisiin korjattua, maatalous on aina riippuvainen maailmanmarkkinoista niin panos- kuin tuotepuolella. Sääolot ja yllättävät kriisit heiluttavat hintoja vaikeasti ennustettavalla tavalla. Tuottajahintojen voimakkaalla nousulla on edelleen taipumus johtaa ylituotantoon. Näiden ilmiöiden hallintaan tarvitaan jatkossakin vahvaa eurooppalaista maatalouspolitiikkaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
