Macronin Ranska alkaa olla EU:n suurin heikkous – Ukraina ei ole ainoa kärsijä, jos poliittista kaaosta ei saada hallintaan

EU-kommision Ursula von der Leyen ja Ranskan Emmanuel Macron tapasivat viime viikolla Kööpenhaminassa. Kuva: Dati Bendo

Uutiset|Ulkomaat

7.10.202507:00

Analyysi

Tapio Nurminen

Sébastien Lecornun ura presidentti Emmanuel Macronin nimittämänä Ranskan pääministerinä kesti 27 päivää. Se on viidennen tasavallan ennätys.

Vuoden 1958 jälkeen yksikään Ranskan pääministeri ei ole joutunut eroamaan yhtä nopeasti. Ja koskaan aikaisemmin pääministeri ei ole joutunut eroamaan ennen kuin on ehtinyt edes esitellä uuden hallituksensa maan parlamentille.

Viime vuoden ennenaikaisten parlamenttivaalien jälkeen Lecornu on jo kolmas eronnut pääministeri.

Ranskan 39-vuotias pääministeri Sébastien Lecornu erosi tehtävistään maanantaina oltuaan virassa vain 27 päivää. Kuva: Eliot Blondet-Pool/SIPA/Lehtikuva

EU:n toiseksi suurimman kansantalouden poliittinen ja taloudellinen kriisi syvenee. Macron ei mitä ilmeisimmin pysty enää hallitsemaan Ranskan poliittista kaaosta eikä oikaisemaan taloudellista ahdinkoa.

Maan parlamentista ei saada kasaan sellaista koalitiota, joka pystyy tekemään välttämättömät säästöt ja pysäyttämään velkaantumisen. Samaan aikaan poliittisten äärilaitojen, erityisesti oikeiston kannatus vahvistuu entisestään.

Ranskalaisten pitää syyttää kaaoksesta ennen muuta itseään. Maan talous on kuralla, koska äänestäjien enemmistö vastustaa jyrkästi käytännössä kaikkia vähänkään tehokkaita säästötoimia. Julkinen vaje on lähes 5,5 ‒ ja velka liki 115 prosenttia kansantuotteesta.

Presidentti ja hallitus toisensa jälkeen on joutunut lepyttelemään vihaisia ranskalaisia velkamiljardeilla. Nyt EU:n toiseksi suurin jäsenmaa joutuu maksamaan niistä korkeampaa korkoa kuin Italia, jota on pidetty yhtenä pahimmista velkapukareista.

Ranskan talouden ongelmia nopeasti syventävä poliittinen kaaos alkaa olla yhä enemmän EU:n suurin heikkous sekä taloudellisesti että poliittisesti.

Jos sama meno jatkuu, Ranska voi pahimmassa tapauksessa syöstä euron samanlaiseen ahdinkoon, jonka Kreikka ja Italia aiheuttivat 2010-luvun alussa. Vielä ei olla niin pitkällä, mutta ei myöskään kovin kaukana siitä.

Macronilla on maan oikeisto-opposition mukaan vain kaksi vaihtoehtoa. Joko hän ilmoittaa uusista parlamenttivaaleista tai jättää itse paikkansa. Molemmat ovat huonoja.

Ne lamaannuttavat EU:n toisen mahtimaan, vaikeuttavat alkavia unionin budjettineuvotteluita ja hidastavat ratkaisevasti EU:n yrityksiä vahvistaa omaa puolustustaan.

Eroava pääministeri Lecornu yrittää presidentti Macronin kanssa löytää vielä jonkinlaista hätäratkaisua budjettikiistaan niin, että ennenaikaiset vaalit vältettäisiin. Kovin kestävää mallia parivaljakko tuskin kuitenkaan onnistuu taikomaan.

Jos laitaoikeiston kansallinen liittouma (RN) voittaa sekä seuraavat parlamenttivaalit ja niiden siivittämänä myös vuoden 2027 presidentinvaalit, Venäjän hyökkäystä torjuvan Ukrainan ahdinko syvenee. RN suhtautuu kielteisesti sekä Ukrainan tukemiseen että Ranskan puolustusmenojen kasvattamiseen.

Tsekin vaalivoittaja Andrej Babiš ei ole samanlainen EU-änkyrä ja Venäjä-myötäilijä kuin Unkarin Viktor Orbán tai Slovakian Robert Fico. Kuva: Tomas Tkacik / SOPA/SIPA / Lehtikuva

Oikeistopopulisti miljardööri Andrej Babišin voitto Tsekin parlamenttivaaleissa on EU:lle vielä verrattain pieni ongelma. Babiš ei ole samanlainen EU-änkyrä ja Venäjä-myötäilijä kuin Unkarin Viktor Orbán tai Slovakian Robert Fico.

Jos Ranskassa valta vaihtuu ja RN pääsee Marine Le Penin sekä Jordan Bardellan johdolla heiluttamaan tahtipuikkoa koko Eurooppa on pulassa. Juuri siksi EU-komissio on yrittänyt vauhdittaa budjettineuvotteluja niin, että ne saataisiin maaliin ennen Ranskan vuoden 2027 presidentinvaaleja.

Suomessa Ranskan viime vuosien virheitä kannattaa analysoida tarkasti.

Jos me emme saa velkaantumistamme pysähtymään ja jos tulevat hallitukset lähtevät yrittämään talouden elvyttämistä velkarahalla, tilanne voi nopeasti muuttua ”ranskalaiseksi”. Sekä säästöt että verotuksen kiristäminen kirvelevät. Jotain, ja mieluummin molempia edellä mainittuja, pitäisi kuitenkin tehdä. Ranskan esimerkki kertoo, miten käy, jos ei tehdä kumpaakaan.

Saksan poliittinen tilanne ei ole paljon parempi kuin Ranskan. Liittokansleri Friedrich Merzin sisäpoliittinen liikkumavara on toivottua kapeampi ja se heijastuu myös EU-päätöksentekoon.

Siitä huolimatta EU:n suurin kansantalous on velkajarruja harkitsevalla Suomelle parempi esimerkki. Kiistellyn perustuslakiin kirjatun velkajarrunsa ansiosta Saksalla on nyt varaa investoida puolustukseen ja infrastruktuuriin suhteessa enemmän kuin millään muulla EU-maalla.

Saksan panostukset ovat EU-talouden harvoja valopilkkuja. Synkkyys olisi ehkä vielä paljon syvempi, jos Saksa olisi viime vuosina ollut ranskalaisempi.

Juttua on päivitetty 9.10. klo 9:45. Siihen on lisätty tieto, jonka mukaan budjettikiista saataisiin ratkaistua eikä parlamenttia tarvitsisi hajottaa.