Työläs petoaita ei saisi jäädä vain kotieläintilan harteille – luonnonsuojelijoiden soisi osallistuvan susisuojaukseen

Petoaita. Kuvituskuva. Kuva: Tanja Heikkonen

Petoaita vastaa tavallista aitaa, jos sähkövirta pääsee karkuteille, otsikoi ely-keskus perjantaina tiedotusvälineille lähetetyn tiedotteensa. Kimmokkeena tiedotteeseen ovat olleet Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueelta havaitut ”kiireellistä niittämistä kaipaavat petoaitojen aluset”. Jos alla oleva kasvillisuus pääsee koskettamaan aitalankaa, sähkövirtaa voi karata maahan eikä se enää riitä karkottamaan saalista etsivää petoa.

Tämän petoaitoja laiduntensa ja eläintilojensa suojaksi pystyttäneet tuottajat varmasti tietävät. Voikin perustellusti kysyä, kenelle ely-keskus tiedotteensa viestin haluaa osoittaa.

Eläimiä laiduntavat kotieläintilat voivat saada Suomen riistakeskukselta petoaitaa varten maksuttomia materiaaleja. Pystytykseen taas tarjoavat apuaan useat luonnonsuojeluyhdistykset. Jopa kannanhoidollisen metsästyksen valituksillaan toistuvasti torpannut Luonnonsuojeluliitto Tapiola mainostaa talkooapua omilla sivuillaan.

Aidan ylläpito sen sijaan jää aina tilan itsensä vastuulle. Niittotyöhön tunnutaan suhtautuvan puuhasteluna, jota viljelijä voi tehdä ohimennen laitumella muutenkin piipahdellessaan.

Tänä kesänä sääolot ovat suosineet nurmikasvien rehevää kasvua, mikä on tehnyt petoaitojen ylläpitohoidosta eli sen juurella olevan kasvuston niitosta tavanomaistakin suuremman työn. Tilannetta ei ole helpottanut se, että heinäkuussa Suomen valtasi useita viikkoja kestänyt selvästi keskimääräistä lämpimämpi jakso. Helteessä siimaleikkurilla tai raivaussahalla työskentely on fyysisestikin raskasta.

Aitausten ylläpitoon soisi heltiävän tiloille vastaavanlaista apua kuin niiden rakentamiseen, sillä maatiloilla useat työhuiput osuvat juuri nopean kasvun aikaan – ja laiduntavia eläimiä uhkaavan suurpetokannan ylläpito on nimenomaan yhteiskunnan asettama tavoite.

Suuri osa pahimmassa susivaarassa olevista lampaista laiduntaa perinnebiotooppeja, joiden ylläpito ja elvyttäminen on niin ikään yhteiskunnan julki lausuma tavoite. Vaikka luonnonsuojeluyhdistykset järjestävätkin satunnaisia niittotalkoita, kokonaisuuden kannalta laidunnus on ainoa todellinen keino uhanalaisten perinnebiotooppien ylläpitoon. Nykyistä suuremman hyödyn saavuttamiseksi niittotalkoita voisi yksittäisten ja pienialaisten perinnebiotooppikohteiden sijaan järjestää petoaitauksilla.