EKP:n voimat eivät yksin riitä

Euroopan keskuspankin (EKP) neuvosto päätti eilen aloittaa massiivisen elvytysoperaation. Tarkoituksena on ostaa ensi kuun alusta lähtien euromaiden valtiolainoja 60 miljardilla eurolla kuukaudessa niin kauan, että inflaatiotavoite saavutetaan. EKP:n pääjohtaja Mario Draghi määritteli takarajaksi vähintään syyskuun 2016.

Ostoilla halutaan lisätä liikepankkien likviditeettiä ja mahdollisuutta lisätä lainanantoa

Operaation perimmäisenä tavoitteena on, EKP:n tehtävän mukaisesti, hintavakauden turvaaminen. Käytännössä se tarkoittaa, että lisäämällä rahan määrää euroalueen inflaatio kasvaisi tavoitteen mukaiseksi eli hieman alle kahteen prosenttiin.

Viisi vuotta kestänyt talouskriisi ei ole aikaisemmista operaatioista huolimatta hellittänyt otettaan, vaan joulukuussa euroalue vajosi deflaatioon.

Vaikka deflaatio merkitsee hintojen alentumista, ei ilmiö ole positiivinen. Deflaatiotilanteessa yritykset ja kuluttaja lykkäävät ostojaan, koska hintojen halpenemisen odotetaan jatkuvan. Erittäin huono asia on, että velkojen reaaliarvot kasvavat ja vakuuksien arvoa alenee. Tämä koskee samalla tavalla yrityksiä kuin tavallisia kuluttajiakin.

Valtioiden lainojen ostaminen on EKP:n työkalupakissa viimeinen väline. Lainojen viitekorot ovat jo melkein nollassa. Liikepankkien keskuspankkitalletusten korot ovat jo miinusmerkkisiä. Lisäksi EKP on aikaisemmin luvannut lainata pankeille todella edullisesti rahaa niin paljon kuin ne tarvitsevat.

EKP:n tähänastisten toimenpiteiden heikkoon vaikuttavuuteen on monia syitä. Useimmat euromaat ovat niin velkaantuneita, ettei niillä ole varaa elvyttää omaa talouttaan. Vakaus- ja kasvusopimuksen mukaan jäsenmaiden julkinen velka ei saisi olla yli 60 prosenttia bkt:stä.

Huolimatta siitä, että lähes kaikki euromaat ovat sopimusta rikkoneet, päättivät euromaiden johtajat heinäkuussa, ettei muutoksia sopimuksen sisältöön tehdä.

Vaikka EKP on luvannut pankeille lähes rajattomasti halpaa luottoa, ovat jäsenmaat samaan aikaan kiristäneet pankkien vakavaraisuusvaatimuksia. Pankit ovat tästä syystä nostaneet lainojensa marginaaleja ja kiristäneet lainaottajien oman pääoman vaatimuksia.

Tilanne on tällä hetkellä erikoinen valtioiden, yritysten ja kuluttajien lainoituksessa. Sellaiset saavat edullista lainaa, jotka eivät sitä tarvitse. Esimerkiksi Suomen ja Saksan valtionlainojen korot ovat osin lähellä nollaa, mutta pk-yritysten lainansaanti on vaikeutunut myös Suomessa. Yrityslainojen ja investointien sijaan halpa raha on nostattanut osakekursseja.

Usein unohdetaan, että EKP:n tehtävänä ei ole reaalitaloudesta huolehtiminen eikä talouden elvyttäminen, vaan ne ovat muiden EU:n toimielinten ja jäsenmaiden vastuulla. EKP:n deflaation vastaisten toimien uskotaan nyt auttavan myös talouskasvussa, koska inflaatio halventaa euroa ja lisää näin kilpailukykyä.

EKP:n päätösten taustalla on pääjohtaja Draghin pari vuotta sitten antama lupaus, että EKP tekee euron suojelemiseksi kaiken, mitä se suinkin vaatii. Nyt korot ovat lähellä nollaa, mutta siitä huolimatta rahaa on tarjolla lähes rajattomasti.

EKP:n ilmoitusta on odotettu markkinoilla ja poliittisten päättäjien keskuudessa kuin elvyttävää kesäistä sadetta. Pankki on nyt tehnyt kaiken voitavansa. Saattaa olla, ettei sekään riitä, vaan myös jäsenmailta tarvitaan järeitä toimia elvytyksessä, rakenteiden uudistamisessa ja säätelyn purkamisessa. Devalvaatio ei paranna kilpailukykyä loputtomasti.

Valtioiden vähäinen elvytysvara on käytettävä tuotannollisiin investointeihin. Halpakaan raha ei auta, jos sitä ei sijoiteta järkevästi. EKP antoi jäsenmailleen hieman lisää sopeutumisaikaan.