Nyt on pakko tehdä päätöksiä

Kuluva viikko on pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeä. Huomenna hallitus kokoontuu päättämään tulevasta budjettiraamista.

Kysymys on siitä, kykeneekö hallitus viimeinkin tekemään niitä päätöksiä, joita olisi pitänyt tehdä jo aikaisemmin. Päätöksenteko on kuuden puolueen hallituksessa entistäkin vaikeampaa, koska hallitusohjelmasta ei enää perusteluja päätöksille löydy.

Viivyttelyllään hallitus on kasannut itselleen kovat paineet. Kovien talouspaineiden päälle sote-työryhmä esitteli ministereiden muokkaaman esityksensä eilen.

Paineita on yritetty siirtää myös työmarkkinajärjestöille, mutta kiireinen aikataulu sekä syvä epäluottamus työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen välillä tekevät niiden keskinäisen sopimisen vaikeaksi. Tilannetta ei helpota yhtään Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n tarjoama nollalinja.

Hallitus on luvannut helpottaa maltillisen kokonaisratkaisun syntymistä, mutta ei ole kertonut miten. Työmarkkinaratkaisun pitäisi syntyä ensin. Marssijärjestys ei miellytä ainakaan työntekijäjärjestöjä.

Voisi kuvitella, että päätösten tekeminen asia kerrallaan olisi helpompaa kuin se, että asioita kasataan yhteen kokoukseen. Toisaalta selkä seinää vasten on pakko tehdä edes jotakin, tai nostaa kädet ylös. Onhan se niinkin, että paineessa timantitkin syntyvät.

Keskeiset ministerit ovat kilvan kehuneet hallituksen ilmapiiriä. Huomenna nähdään ovatko paineet hallituksen ympärillä vai hallituksen sisällä kovemmat.

Ympäröivät paineet tiivistävät hallitusta, mutta samalla ne voivat halvaannuttaa päätöksentekoa. Jos sisäiset paineet kasvavat liian suuriksi, hallitus joko hajoaa tai ei tee mitään muuttuen toimitusministeristöksi.

Paineet hallituspuolueiden sisällä ovat ainakin kovat. Kokoomuksen yksi vahvimmista ministeristä on siirtynyt EK:n johtoon vaatimaan hallitukselta rajua yhteisöverojen laskua. Pääministeri Kataista istutetaan joissakin kaavailuissa EU-komissaariksi.

Vihreillä on tekemistä ministeri Heidi Hautalan verosotkujen kanssa. Kristillisdemokraatit onnistuvat torppaamaan tasa-arvoisen avioliittolain hallitusohjelmasta. Kansanedustajien tekemä esitys asiasta kaatui valiokunnassa, mutta nyt sitä yritetään tuoda eduskuntaan kansalaisaloitteena. RKP joutui vaihtamaan puolustusministerinsä varuskuntien lakkauttamiseen liittyneiden sotkujen takia.

Vasemmistoliiton toinen ministeri Merja Kyllönen ilmoitti viikko sitten pyrkivänsä vuoden kuluttua europarlamenttiin. Perusteluiksi hän mainitse, että hän haluaa olla siellä, missä päätökset tehdään.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) ilakoi pari viikkoa sitten siitä, kun ekonomistit varoittelivat leikkausten halvaannuttavan talouden. Hänen mielestään himoleikkaajat saavat nyt ryömiä takaisin koloihinsa.

Urpilainen on kuitenkin itse ollut leikkaamassa valtion menoja ja korottamassa veroja 2,5 miljardilla eurolla. Viikonloppuna Urpilainen oli päättämässä myös tavallisten kyproslaisten pankkitalletusten leikkaamisesta yhdessä sovitusta talletussuojasta piittaamatta. Mitä seuraavaksi?

SDP:n sisäistä painetta lisää muun muassa se, ettei hallitukselta herunut tukea STX:n turkulaisille metallimiehille. Perussuomalaisten paine SDP:tä kohtaan on kova.

On todennäköistä, että hallitus saa aikaan jonkinlaisia päätöksiä. Ne eivät saa kuitenkaan merkitä esimerkiksi sitä, että hallitus ostaa työmarkkinaratkaisun ja leikkaa niiltä, joilla ei ole edustajaa tupo-pöydässä. Maaseudun, maatalouden, eläkeläisten ja pk-yrittäjien taakkaa ei ole mahdollista enää lisätä.