Jos Suomi todella haluaa turvata EU:n maataloustuet, se kannattaa sanoa oikeassa kohdassa ääneen

Ei ole mitenkään yllättävää, että pääministeri Petteri Orpo (kok.) on yksi kuudesta EU-johtajasta, joiden mielestä EU-komission esittämää noin 2 000 miljardin euron jättibudjetti on liian suuri.

Itse asiassa Suomi on Orpon johdolla palannut täysipainoisesti Saksa-vetoiseen ”pihien” jäsenmaiden rintamaan, jota Sanna Marinin (sd.) hallitus osin vältteli.

Myös se on Suomen pitkän EU-linjan mukaista, että samaan aikaan vaaditaan EU:lle pienempää budjettia ja suomalaiselle maataloudelle mahdollisimman suurta tukipottia.

Juuri näin Orpon hallitus periaatteessa myös tekee, mutta juuri nyt näyttää siltä, että vain periaatteessa.

Saksan Friedrich Merz ja Suomen Petteri Orpo vaativat EU-komission budjettiesitykseen satojen miljardien leikkausta. Kuva: FREDERIC SIERAKOWSKI

Kuuden säästäväisen maan leikkauskirjeessä, joka on osoitettu EU-puheenjohtajamaa Irlannin pääministeri Micheál Martinille oli ”ansa”, johon pääministeri Orpo rysähti. Kuusikko vaatii ”useiden satojen miljardien” leikkauksia komission esittämään budjettiin ja alleviivaa, että ”kaikkien budjettikohtien on osallistuttava näihin säästöihin”.

Kirjeestä tehtiin perustellusti se tulkinta, että säästäväisten ryhmä, myös Suomi, ajaa leikkauksia myös jo korvamerkittyihin budjettiesityksen maataloustukiin.

Maataloudella ei, toisin kuin nykyisessä rahoituskehyksessä, ole enää omaa budjettikohtaa. Maatalousrahat on niputettu osaksi ns. kumppanuusrahastoa. Se on yksi uuden rahoituskehyksen kolmesta budjettikohdasta.

Jos vaaditaan, että kaikkien budjettikohtien on osallistuttava säästöihin, se koskee tietysti myös maataloutta. Tätä eivät maatalousministeri Sari Essayahin (kd.) selitykset vanhan ja uuden budjetin rakenteellisista eroista muuksi muuta.

Orpo itse vakuutteli ansaan ajettuaan MT:lle, että eduskunnan suuren valiokunnan evästysten mukaisesti Suomen maataloustukien turvaaminen on edelleen keskeinen tavoite, kun hallitus neuvottelee EU:n budjetista.

EU:n budjettikomissaari Piotr Serafin (vas.) ja maatalouskomissaari Christophe Hansen (kesk.) tapasivat Irlannin pääministeri Micheál Martinin Dublinissa aiemmin tänä vuonna. Kuva: Damien Eagers

Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut. Näytti siltä, ettei pääministeri esikuntineen ymmärtänyt, mitä leikkauskirjeessä luki.

Kun EU:n säästäväinen kuusikko syyskuun alussa sopi Berliinissä yhteisestä tavoitteesta, Itävallan liittokansleri Christian Stocker oli ainoa, joka tiedotustilaisuudessa korosti yksiselitteisesti puolustavansa maatalouden saamia tukia leikkausvaatimuksesta huolimatta. Jos pääministeri Orpo olisi tehnyt saman, Irlannin pääministerille lähetetyn kirjeen selittely Financial Timesin uutisoinnin jälkeen olisi ollut uskottavampaa.

Joka tapauksessa kirjeen henki on kaikesta selittelystä huolimatta, että kaikesta pitää leikata. EU-komissiossa myös ilmeisesti jo valmistaudutaan siihen, että mikään ei ole turvassa.

Näin siksi, että budjettiyhtälöä, jonka Saksa, Suomi, Itävalta, Ruotsi, Tanska ja Alankomaat ovat lyöneet pöytään, on erittäin vaikea tai jopa mahdoton ratkaista, jos maataloudelle korvamerkittyyn pottiin ei kajota.

EU:n jäsenmaiden budjettikompromissia kasaava Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja António Costa tapasi Itävallan liittokansleri Christian Stockerin Wienissä syyskuun puolivälissä. Kuva: Alexandros MICHAILIDIS

Kuusikko haluaa satojen miljardien leikkauksia, vaatii lisää resursseja puolustuksen ja kilpailukyvyn vahvistamiseen, mutta torjuu esitykset veroista ja maksuista, joilla EU voisi itse vahvistaa omaa rahoitustaan.

Ilmeisesti säästäväisten ryhmä on Saksan johdolla päättänyt leikkauksia vaatiessaan neuvottelutaktisesti varoa tiettyjen menoerien suosimista tai poissulkemista. Ehkä Orpo esikuntineen on yksinkertaisesti hyväksynyt tämän linjavalinnan siitä huolimatta, että se sotii Suomen omia tavoitteita vastaan.

Joka tapauksessa Suomi joutuu vuoden loppua kohti tiivistyvissä neuvotteluissa päättämään, ovatko EU-budjetin leikkaukset tärkeämpiä kuin tuet, joilla ylläpidetään suomalaisen maatalouden ja maaseudun elinvoimaa ja elinkelpoisuutta. Jos niistä tingitään, tingitään vääjäämättä kokonaisturvallisuudesta.