Uutiset

Ilona Koskinen johtaa Björn Goopin Ranskan yksikköä: "Olen näiden vuosien aikana oppinut ravitallin pyörittämisestä paljon asioita, joita ei tavallisena hevosenhoitajana tule ehkä edes miettineeksi”

Suomeen ei suurempaa koti-ikävää.
Gerard Forni
Ilona Koskinen, hänen työnantajansa Björn Goop ja Xea Venus voittajaesittelyssä Ranskan pääradalla Vincennesissä.

Filiaalin eli sivutoimipisteen pitäminen Ranskassa on yleistynyt viime vuosien aikana erityisesti ruotsalaisten ravivalmentajien keskuudessa. Valmentajahan ei luonnollisesti voi olla kahdessa paikassa samaan aikaan, ja näinpä ulkomaan filiaalin vetäjällä on tärkeä ja vastuullinen rooli filiaalin menestyksekkäässä toiminnassa.

"Olen kuutisen vuotta vastannut Björn Goopin filiaalista täällä Grosboissa. Olen näiden vuosien aikana oppinut ravitallin pyörittämisestä paljon asioita, joita ei tavallisena hevosenhoitajana tule ehkä edes miettineeksi”, kertoo Ilona Koskinen kansainvälisestä työurastansa, joka on kohta kestänyt jo kymmenen vuotta.

Ilonan hevosinnostus sai alkunsa melko perinteisen kaavan mukaan hänen käytyänsä ratsastustunneilla sisarensa kanssa. Tämän jälkeen oli vuorossa poniraviurheilu, jonka kautta Ilona päätyi hankkimaan ensimmäisen oman ravihevosen, ja sen jälkeen elämän täyttikin raviurheilu.

Peruskoulun jälkeen pidetyn välivuoden jälkeen Salosta kotoisin oleva Ilona suuntasi opiskelemaan Kaustisen raviopistoon.

"Opiskeluiden aikana kävin aika paljon töissä Mikko Maunon tallilla, ja valmistuttuani olin jonkin aikaa töissä Harri Koivusella, sen jälkeen työpaikkani ovat olleet Suomen ulkopuolella”, muistelee Ilona opiskeluaikojaan ja ensimmäistä varsinaista työpaikkaansa ravitallilla Suomessa.

Philippe Allaire Ranskassa oli ensimmäinen ulkomainen työnantaja, josta matka jatkui Trond Smedshammerille USA:han. Smedshammerilla vietetyn vuoden jälkeen Ilona palasi Ranskaan, jossa osoitteena olikin nykyinen työpaikka Björn Goopilla.

Ollessaan vastuussa ulkomaan filiaalista, eivät hevosenhoitajan työpäivät täyty pelkästään hevosten hyvinvointiin ja valmennukseen liittyvistä asioista.

"Luonnollisesti suuri osa työajasta menee hevosten parissa, mutta vastatessasi ulkomaan filiaalista sinun täytyy ottaa huomioon paljon muitakin asioita. Vastuulleni kuuluu muun muassa suunnitella kilpailumatkat, klinikkakäynnit, ja tätä nykyä teen myös työvuorolistat, kun kaikki meidän 30 Ranskassa kilpailevaa hevosta hoitajineen majailevat Grosboissa", listaa Ilona asioita.

"Saamme valmennuslistat Ruotsista viikoittain, mutta muuten työskentelemme itsenäisesti. Talvimeetingin aikaanhan Björn on luonnollisesti enemmän täällä, mutta hänellä on täysi luotto meihin täällä, ja tärkeintähän on, että asiat tulee hoidettua ja hevoset kilpailevat hyvällä menestyksellä,” kuvailee Ilona filiaalin arkea.

Ranskalainen tyyli hoitaa asioista on tunnetusti hieman erilainen kuin vaikkapa mihin täällä Pohjoismaissa on totuttu.

"Yksikään työpäivä saatikka kilpailumatka ei ole samanlainen. Kyllä kuuden vuoden aikana on oppinut monta hyödyllistä asiaa ranskalaisten tavasta hoitaa asioita, toki välillä kantapäänkin kautta", naurahtaa Ilona.

Björn Goop on todella pidetty ja arvostettu työnantaja Ruotsissa. Useasti Goopin palkkalistoilla olevat työntekijät tekevät poikkeuksellisen pitkän työuran hevosenhoitajaksi saman valmentajan palveluksessa.

"Onhan Björn huippu työnantaja, hän arvostaa meitä työntekijöitä ihmisinä, ja ymmärtää työntekijöiden viihtyvyyden tärkeyden. Näin kokeneempana hevosenhoitajana sitä osaa arvostaa hyvää esimiestä enemmän, kuin nuorempana ehkä ymmärsikään”, kiittelee Ilona työnantajaansa.

Pitkää päivää hevosenhoitaja saakin Ranskassa tehdä, sillä maassa on todella paljon raviratoja, ja useasti hyvien palkintojen perässä lähdetään pitempäänkin reissuun.

"Viime viikolla ajettiin yötä myöten Cagnes Sur Meriin, jonne on kuitenkin Grosboista 1 000 kilometriä, ja tänään olemme puolestaan menossa Belgiaan kilpailemaan. Kyllähän Ranska ja jokunen naapurimaakin on tullut tutuksi tässä vuosien aikana."

"Starttaamme hyvin erilaisilla radoilla ympäri Ranskaa, täällähän on varaa valita, haluaako startata nurmi- tai hiekkaradalla tai ajaa vaikkapa vastasuuntaan kilpaa” hymähtää Ilona kertoessaan työstään Ranskassa.

Mutta ei pidä vetää vääriä johtopäätöksiä Ilonan puheista, etteikö hän viihtyisi työssään. Päinvastoin.

"Olen kohta kymmenen vuoden aikana nähnyt tosi monipuolisesti maailmaa työn puolesta. Hallitsen melko hyvin useamman vieraan kielen, ja saan melko hyvän korvauksen mieluisasta työstä, jota saan tehdä töitä melko itsenäisesti. Ei lainkaan hullumpi yhtälö mielestäni, ” listaa Ilona työnsä hyviä puolia.

Vaikka Ilona on työskennellyt useamman huippuvalmentajan palveluksessa, ei hänellä ole kuitenkaan poltetta kokeilla siipiään valmentajana.

"Olen usein sanonut, että jos joku omistaja lupaa minulle viisi hyvää valmennettavaa voisin harkita valmentajan uraa. Taso on kuitenkin todella kova Ranskassa, kyllä sitä helpommalla saa leivän pöytään toisen palveluksessa. Ei ole mitään järkeä lähteä kokeilemaan ilman kunnollista tukea omistajilta. Valmentajan ura ei tunnu kovin todennäköiselle vaihtoehdolle,” hän toteaa realistisesti mahdollisesta urasta itsenäisenä valmentajana.

Kymmenen ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen Ilonalla ei ole sen suurempaa koti-ikävää Suomeen. Luonnollisesti ranskalainen avopuoliso on edesauttanut sopeutumista entistä paremmin Ranskaan. Mutta teknologian kehitys on huomattavasti helpottanut yhteydenpitoa koti Suomeen.

"Tullessani ensimmäisen kerran Ranskaan kymmenisen vuotta sitten, piti koko ajan miettiä, ettei soita liikaa Suomeen liian kalliin puhelinlaskun pelossa. Nykyään on tosi kätevä pitää yhteyttä lähiomaisiin esimerkiksi videopuheluiden välityksellä, ja on ihan eri tunne, kun näkee vastapuolen näytöllä”, kertoo Ilona hyvin osuvasti teknologian kehityksen aikaansaamista positiivisista vaikutuksista.

Vaikka Ilonan perhe ei ollut aikoinaan raviurheilusta kiinnostunut, on tyttären työ yhdessä maailman johtavissa ravimaissa saanut vanhemmat kiinnostumaan raviurheilusta aivan uudella otteella.

"Isäni on vieraillut luonani Ranskassa aika usein, ja olemme kiertäneet yhdessä paljon raveissa. Nykyään hänellä on hyvin tarkka kuva missä meidän hevosemme starttaavat Ranskassa, ja kuinka olemme menestyneet. Raviurheilusta on tullut hyvin iso osa meidän perheemme kanssakäymisessä.”

Ilonna kaipaa työn vastapainoksi myös muuta kuin pelkkiä hevosia. Niinpä hän kisaakin Malinos-rotuisen koiran kanssa TOKO:a eli tottelevaisuuskokeissa.

"Olen sen verran kilpailuhenkinen ihminen, että TOKO sopii lajiksi oikein mainosti, mutta tärkeintä on kuitenkin että ollessani koiran kanssa kentällä nollautuvat kaikki työasiat mielestäni. Minulle on tärkeätä työssä jaksamisen kannalta, että voin keskittyä välillä johonkin ihan muuhun kuin työasioihin,” toteaa Ilona viisaasti haastattelun lopuksi.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Killerin raviradalla koko vuoden kestävä hoitajaliiga – hevosenhoitajien tekemää arvokasta työtä halutaan nostaa esiin

Hevosmies Aki Elo on ollut reissun päällä kohta 30 vuotta – yksi asia on jäänyt kaihertamaan

Tanskassa on rokotettu jo yli 100 000 ihmistä – näin koronarokotukset etenevät Euroopassa

Gallup
MT Ravinetti Youtubessa
MT Ravinetti Youtubessa
Siirry kanavalle
Uusin TalkKari
Katso video