Yläneläisen mummonmökin pihassa odottaa leveästi hymyilevä isäntä. Tulotien varressa on keväällä istutettu viiniköynnöstarha ja mökin takana on köynnöksiä on lisää. Kaikkiaan tilalla on viisisataa viiniköynnöstä ja 70 lajiketta, toteaa Esa Tervo.
Rima on nostettu paljon ylemmäs. Tarkoitus on kasvattaa Yläneen tarhoissa 1226 köynnöstä ja 120 eri lajiketta.
Erikoinen tavoite juontaa juurensa 15 kilometrin päässä sijaitsevaan Yläneen Huvituksen puutarhaan. Se oli 1850-luvulla Suomen suurin hedelmäpuutarha, jossa kasvoi 1226 hedelmäpuuta ja omenoitakin 120 eri lajiketta.
Huvituksen omenatarhaa voidaan pitää Suomen omenanviljelyn alkuna. Taimia tuotiin Ruotsista ja Keski-Euroopasta. Huvitus-niminen kantaomena on yläneläistä alkuperää.
Samainen Huvitus-tarha tuotti myös ensimmäiset maustaan kuuluisat mansikat, joita myytiin Turun torilla.
”Viiniköynnös sopisi oivasti omenan ja mansikan rinnalle kotipuutarhoihin.”
Viiniköynnös ei Tervon mukaan ole uusi kasvi Suomessa. Sitä viljeltiin kartanoiden lämmitetyissä kasvihuoneissa jo 1800-luvulla ja rypäleitä vietiin Pietarin hoviin. Kartanokulttuuri romahtaminen lopetti myös viininviljelyn, Tervo kertoo.
Tervo innostui viiniköynnösten kasvattamisesta puolivahingossa. Tietotekniikan ammattilainen oli mukana, kun turkulaisen yrityksen tuotetta ja tietoutta siirrettiin rapakon taakse Pennsylvanian Extoniin.
Lentokentän ja yrityksen väliä kuljettiin autolla ja Tervo alkoi ihmetellä ikkunan takana viliseviä viinitarhoja. Hänellä on myös sukulaisia Bostonin seudulla ja sielläkin viljellään kaupallisesti viiniköynnöstä.
Miksei sama onnistuisi Suomessa?
Tervo päätti kokeilla ja osti yhden taimen. Se kuoli seuraavana talvena, ja asia alkoi harmittaa. Hän löysi sattumalta paksun yhdysvaltalaisen viininviljelyn oppaan vuodelta 1905. Se innosti jatkamaan.
Liedon omakotitalon pihalta aloitettiin ja kun tila kävi ahtaaksi, Tervot hankkivat kuivan maan mökin ja maata Yläneeltä. GTK:n maaperäkartat katsottiin ensin, samoin rinteen suunnat ja vallitsevat tuulet. Metsäniemeke kätkee alleen 10–30 metriä hiekkamoreenia loivasti etelään viettävällä rinteellä.
Viiniköynnös suosii karuja oloja ja hyvin vettä läpäisevää maata. Istutuksen jälkeen kasvia pitää kastella pari ensimmäistä vuotta, jotta se vahvistuu. Satoakaan ei kannata odottaa vielä silloin. Sen jälkeen juuret hakevat vettä tarvittaessa syvältä, jopa yli 10 metrin syvyydestä.
Vuosikymmenen saatossa tietoa on karttunut ja Tervosta on tullut viininviljelijöiden neuvonantaja ja kansainvälisten lajikejalostajien jösen. Samalla antaumuksella hän on perehtynyt itse viineihin hankkien ammattipätevyyksiä ja kansainvälisiä sertifiointeja.
Moni on Tervon mukaan epäillyt sitä, ettei viiniköynnös sovi Suomen koviin pakkasiin ja lyhyeen kasvukauteen.
Aiemmin ehkä niin olikin ja etenkin eurooppalainen Vitis vinifera on herkkä.
Jalostuksen ansiosta modernit lajikkeet kestävät 25–40 astetta pakkasta ja tauteja. Tervon jalostaa lajitteita Suomen oloihin ja kollega tekee samaa Alaskassa. Myös Kanadassa viljellään viiniköynnöstä ja kanadalaisia viinejä on myynnissä Alkossa.
EU on rajannut viinin kaupallisen viljelyn koskemaan vain eurooppalaista Vitis vinifera -lajia.
Suomessa kotitarpeisiin on tarjolla edellisen sukupolven hybridilajikkeita, jotka ovat eri viinilajien risteytyksiä. Niitä ei kuitenkaan voi käyttää kaupalliseen viininviljelyyn.
”Lähes varmasti osa uusista taimista kuolee ensi talvena, mutta istutan tilalle uusia.” Esa Tervo
Erilaisia viinilajeja on 70 ympäri maapalloa kiertävää viinivyöhykettä.
Uudet Piwi-lajikkeet kiertävät alkuperärajoitetta ja kelpaavat EU:lle. Ne ovat perimältään hyvin lähellä Vitis viniferaa eikä ulkonäkö ja maku eroa siitä, mutta risteytyksillä on pystytty parantamaan köynnösten taudin- ja talvenkestävyyttä.
Piwi on lyhenne Pilzwiderstandsfähige-sanasta ja tarkoittaa taudinkestävyyttä.
Tervo raivasi talven ja kesän aikana uuden tarhalohkon köynnöksille Yläneen mökillä. Keväällä istutettiin parisataa Sveitsistä tuotua Piwi-lajiketta, muun muassa Riesseliä, Cabernet Noiria ja Pinotinia.
Hän kutsuu viinitarhansa ”tutkimusasemaksi”. Tervo ei tuota viinirypäleitä, vaan testaa lajikkeiden soveltumista Suomeen, jalostaa tänne sopivia lajikkeita ja jakaa tietoa kasvattamisesta kiinnostuneille.
”Lähes varmasti osa uusista taimista kuolee ensi talvena, mutta istutan tilalle uusia.”
Viiniköynnösten testaaminen ei ole bisnes.
Mikä saa Tervon silti jatkamaan ja investoimaan tuhansia ja taas tuhansia euroja?
”Tämä on äärimmäisen mielenkiintoista. Se on samalla puhdas investointi tulevaisuuteen, mutta ei omaan. Viininviljely voisi tarjota lisätuloja maatiloille.”
Suomessa alkaa olla tilausta ammattimaiselle viininviljelylle. Yläne voisi nousta Suomen viinialueeksi. Jokivarren lounaaseen viettävät törmät on kuin tehty viininviljelyyn ja Pyhäjärven lähteisyys on eduksi. Sama koskee Aurajoen törmiä, Tervo miettii.
Lainsäätäjä on kuitenkin heittänyt kapuloita rattaisiin.
Suomen alkoholilainsäädäntöä vapautettiin neljä vuotta sitten. Se oli helpotus panimoille, mutta täystyrmäys kaupalliselle viininviljelylle.
Rypäleistä tehtyä viiniä ei saa myydä tilaviininä ja ulosmyynti on täysin kielletty. Ainoastaan ravintoloiden tai Alkon kautta myynti on sallittua, mutta silloinkin etiketissä ei saa lukea ”viini” vaan ”rypäleistä käymisteitse valmistettu mieto alkoholijuoma”.
”Baltiassa tällaista kieltoa ei ole, vaikka ne ovat EU-maita. Tällä tavalla ammutaan itseä jälleen kerran jalkaan.”
Viljeltiin kartanoiden lämmitetyissä kasvihuoneissa 1800-luvulla ja rypäleitä vietiin jopa Pietarin hoviin.
Modernit lajikkeet ovat sopeutuneet Suomen viileään ilmastoon ja pitkään päivään. Köynnökset kestävät 25–40-asteen pakkasia.
Alan harrastajien yhdistyksessä on yli sata jäsentä, samoin some-ryhmässä.
Esa Tervo on alan pioneereja, jotka testaavat lajikkeiden talvenkestävyyttä ja kehittävät Suomeen soveltuvia lajikkeita.
