Elintarviketeollisuudelta askelmerkit taisteluun luontokatoa vastaan – Nämä tuontiraaka-aineet aiheuttavat eniten metsäkatoa

Ruokaketjun merkittävimmät luontovaikutukset syntyvät alkutuotannossa. Elintarviketeollisuuden selvityksen mukaan yhden viljelykasvin viljelystä pitäisi siirtyä monimuotoisempaan uudistavaan viljelyyn.  Kuva: Johannes Tervo

Elintarviketeollisuus on selvittänyt ensimmäistä kertaa toimialansa luontovaikutuksia. Gaia Consulting Oy:n laatiman raportin mukaan ruokaketjun merkittävimmät luontovaikutukset syntyvät alkutuotannossa.

Elintarviketeollisuusliiton (ETL) toimialapäällikön Mari Rainingon mukaan luontokadon ehkäisyn keskiössä ovat monimuotoisuutta tukevat raaka-ainehankinnat. Ala on täysin riippuvainen muun muassa pölytyksestä, puhtaista pohjavesistä, ravinnekierrosta, elävästä maaperästä sekä kasvi-, sieni- ja eläinlajeista.

Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen kostautuu yrityksille paitsi pienenevinä satoina ja siten raaka-aineiden saannin ja laadun huonontumisena, myös mainehaittoina, rahoituksen vähenemisenä sekä jopa oikeustapauksina, joissa paikalliset hakevat yrityksiltä korvauksia ympäristöhaitoista.

Suomeen tuodaan runsaasti raaka-aineita ulkomailta. Niistä eniten metsien häviämistä aiheuttavat kahvi, rehusoija ja kaakao. Luonnonvaraisten lajien riistosta räikein esimerkki on liikakalastus.

Paulig-konsernin vastuullisuus- ja yhteiskuntasuhdejohtaja Lea Rankinen kertoo, että yritys hankkii noin tuhatta raaka-ainetta 80 eri maasta. Hän myöntää, että kaikkien ketjujen osien luontovaikutuksia ei tiedetä.

Yritys on lähtenyt selvittämään kymmenen tärkeimmän raaka-aineensa luontoriskejä, joista kahvi on keskeisin. Sen viljelyn haittoja pyritään vähentämään tekemällä yhteistyötä pienviljelijöiden kanssa. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi varjopuiden ja aluskasvillisuuden lisäämistä viljelmillä sekä päästöjen vähentämistä.

Kahvintuotanto aiheuttaa metsäkatoa tropiikissa. Suomalaisilla on oma vastuunsa siitä, ettei heidän kuluttamansa kahvi lisää metsäkatoa.  Kuva: Jussi Partanen

Maailman maatalousmaasta 77 prosenttia käytetään liha- ja maitokarjan rehuntuotantoon ja laiduntamiseen. Toisaalta laiduntamisesta koituu esimerkiksi Suomessa merkittäviä monimuotoisuushyötyjä.

Maatalousympäristöjen yksipuolistuminen on maailmanlaajuinen ongelma. Yhden viljelykasvin pellot ovat köyhiä elinympäristöjä ja lisäävät tuhojen riskiä sekä lannoittamisen ja torjunta-aineiden tarvetta. Kemikaalit hävittävät hyönteisiä. Selvityksessä ratkaisuksi nähdään monimuotoisuutta parantava uudistava viljely.

Metsäkadon ohella luontokatoa kiihdyttävät muun muassa ympäristön saastuminen ja roskaantuminen, ilmaston lämpeneminen ja vieraslajien leviäminen. Hankintaketjuillaan, erilaisilla kriteereillä ja kannustimilla, suomalaiset yritykset voivat vähentää luontohaittoja maailmalla.

Elintarviketeollisuuden suorat luontohaitat syntyvät puolestaan tuotantolaitoksissa, logistiikassa, maankäytössä, päästöissä, energian- ja vedenkulutuksessa sekä ruokahävikissä, joka pitäisi saada kuriin koko ruokaketjussa.

Raininko korostaa, että monimuotoisuuden turvaamisesta koituu yrityksille runsaasti etuja, kuten uusia tuotteita ja raaka-aineita sivuvirroista, markkinoita, parempi maine, säästöjä ja synergiaetuja ilmasto- ja kiertotalouden kanssa. Esimerkiksi pakkausten ja ravinteiden kierrättämisessä riittää petrattavaa.

Haitallisten luontovaikutusten välttämisen ja vähentämisen ohella yritykset voivat ennallistaa jo heikentyneitä elinympäristöjä sekä kompensoida aiheuttamiaan haittoja muualla esimerkiksi suojelemalla luonnontilaisia alueita.

Selvityksessä yrityksiä kehotetaan etenemään seuraavin askelin: selvittämään toimintansa nykyiset ympäristövaikutukset, asettamaan tavoitteet haittojen vähentämiselle ja laatimaan tiekartan, toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet sekä seuraamaan niiden vaikutuksia.

Toimialana elintarviketeollisuus sitoutuu edistämään alan yrityksiä parantamaan luontovaikutuksiaan, lisäämään luontoyhteistyötä koko arvoketjussa sekä viestimään kuluttajille luontoystävällisistä valinnoista.

Selvitystyöhön osallistui lukuisia elintarvikealan yrityksiä. Niiden yhteinen toive on, että luontotiedon tuottamiseen ja ympäristövaikutusten seurantaan saataisiin vertailukelpoisia ja luotettavia työkaluja.

HKScanissa toivotaan, että kuluttajat ovat valmiita maksamaan monimuotoisuutta vaalien tuotetusta ruoasta.  Kuva: Pasi Leino

HKScan-konsernin vastuullisuusjohtaja Hanna Lehtonen rohkaisee yrityksiä totettamaan pieniltäkin vaikuttavia, paikallisia luontotoimenpiteitä.

HKScanin arvoketjussa on noin 6500 tuottajaa. Siten yrityksellä on hyvät mahdollisuudet päästä suunnittelemaan parannuksia monimuotoisuuden huomioimiseen ja päästöjen vähentämiseen laajoilla alueilla.

”Puhutaan pellolla tekemisestä ja karjan laiduntamisesta, joka parantaa luonnon monimuotoisuutta. Rehunviljelyssä vältetään maanmuokkausta ja lisätään kasvipeitteisyyttä ja kukkivia kasveja”, Lehtonen luettelee esimerkkejä.

Lehtonen toivoo, että kuluttajat ovat valmiita maksamaan monimuotoisuutta vaalien tuotetusta ruoasta.

Elintarviketeollisuusliiton raportti antaa yrityksille aineksia luontotyön aloittamiseen ja edistämiseen.