Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Todellisen lähilihan tuotannossa eläimet säästyvät kuljetuksilta

    Metsärannan Lihan makkarat ja muut lihajalosteet tehdään oman tilan possuista ja lähiseudun riistasta.
    Elli ja Arvo Marttila esittelevät tuoretta, vasta uunista tullutta makkaraerää. Rekissä roikkuu tällä kertaa grillimakkara Aurispätkää, joka sisältää sinihomejuustoa.
    Elli ja Arvo Marttila esittelevät tuoretta, vasta uunista tullutta makkaraerää. Rekissä roikkuu tällä kertaa grillimakkara Aurispätkää, joka sisältää sinihomejuustoa. Kuva: Kari Salonen

    Kun Suomen EU-jäsenyys koitti 25 vuotta sitten, Punkalaitumen Metsärannan tilalla mietittiin samoja asioita kuin monella muulla suomalaistilalla. Kuinka tässä käy? Olisiko tuotantoa pakko laajentaa?

    "Laajentamisen sijaan valittiin toinen tie. Jotakin työtä piti keksiä tilalle", yrittäjä ja maanviljelijä Arvo Marttila muistelee.

    Ratkaisu oli tuolloin oma teurastamo ja jatkojalostus. Kotiteurastusta tilalla oli tehty aina, joten ihan vierasta lihan käsittely ei ollut.

    Marttilan isä perusti Metsärannan Lihan vuonna 1995. Arvo Marttila otti tilan haltuun 2001. Nyt yrityksessä häärii jo kolmaskin polvi, sillä mukana on Marttilan tytär Elli Marttila.

    Metsärannan Lihan siat syövät oman tilan härkäpapua. Arvo Marttila panosti valkuaisomavaraisuuteen jo vuosia sitten, kun tuontisoijan korvaaminen rehuissa ei ollut vielä yhtä trendikästä kuin nykyisin.
    Metsärannan Lihan siat syövät oman tilan härkäpapua. Arvo Marttila panosti valkuaisomavaraisuuteen jo vuosia sitten, kun tuontisoijan korvaaminen rehuissa ei ollut vielä yhtä trendikästä kuin nykyisin. Kuva: Kari Salonen

    Sikatilana Metsäranta on melko pieni. Sikalaa laajennettiin viimeksi 1970-luvulla. Peltoa on noin 100 hehtaaria.

    Vaikka omien sikojen kasvatus jatkuu, Metsärannan Liha käsittelee jo enemmän valkohäntäpeuraa kuin sianlihaa.

    Punkalaitumella ja lähikunnissa elää Suomen tihein valkohäntäpeurakanta. Metsästäjät eivät millään pysty syömään kaikkea saalista itse.

    Suuri osa kuluttajista ei siitä huolimatta tunne peuranlihaa. Marttila haluaa muuttaa asian. Siksi oli luontevaa nimetä aiemmin Riistapätkänä myyty makkara uudelleen Peurapätkäksi.

    Toinen syy on erottautuminen halvasta tuontilihasta. Riistana myydään usein esimerkiksi uusiseelantilaista, tarhattua saksanhirveä.

    "Tarhattua eläintä ei saisi sanoa riistaksi", Marttila moittii.

    Metsärannan Lihan teurastamo sijaitsee sikalan yhteydessä. Marcin Muskala leikkaa kyljyksiä.
    Metsärannan Lihan teurastamo sijaitsee sikalan yhteydessä. Marcin Muskala leikkaa kyljyksiä. Kuva: Kari Salonen

    Sikojen ruokinnassa Marttilat ovat edelläkävijöitä. He ovat käyttäneet härkäpapua jo parikymmentä vuotta.

    Laajemmin kotimaisen valkuaisrehun käyttöön ja tuontisoijan korvaamiseen on herätty vasta viime vuosina.

    Itse kasvatettujen sikojen jalostus vähentää teuraseläinten stressiä, kun kuljetuksia ei tarvita. Metsärannan Lihan sikojen pitää siirtyä teurastusta varten vain samassa rakennuksessa tilasta toiseen.

    Teurastettavaksi kulkee yksi eläin kerrallaan. Sikoja ei tainnuteta karsinassa muiden lajitoverien nähden.

    Sikojen kasvattaminen lähellä teurastamoa parantaa paitsi eläinten hyvinvointia, myös ympäristötehokkuutta.

    Marttilan mielestä tätä viestiä on hankala saada kuluttajille perille. Lähiruokana mielletään yhtä lailla tilalta ostetut jalosteet, joilla on takanaan runsaasti ajokilometrejä, kun eläin on teurastettu muualla ja kuljetettu takaisin maatilalle.

    "Tällä ei vain tahdo saada lisäarvoa. Tulee mieleen, että kaupunkilainen on niin vieraantunut maataloudesta ja elintarviketuotannosta."

    Suurin osa lihasta muuttuu makkaraksi.

    "Tuorelihalla on vaikea kilpailla isoja yrityksiä vastaan", Elli Marttila toteaa.

    "Arvon possua ja riistaa suoraan kotitilalta", julistaa Metsärannan Lihan toriauto.
    "Arvon possua ja riistaa suoraan kotitilalta", julistaa Metsärannan Lihan toriauto. Kuva: Kari Salonen

    Marttilat kiertävät myymässä tuotteitaan lähimpien kaupunkien toreilla. Reko-rinkeihin ei lähdetty, koska muuten jonkun pitäisi olla jo koko ajan ajamassa.

    Arvo Marttilan mielestä valtion koronatuet eivät osuneet ihan maaliinsa. Moni maaseudun elintarvikeyritys on riippuvainen ravintoloiden kysynnästä. Silti maatilojen liitännäiselinkeinona toimivat yritykset saivat tukea myöhään ja niukasti.

    "Toimitamme suoraan ravintoloille tuotteita. Yhtä lailla erilaiset juhlat ja grillaustapahtumat on peruttu."

    Arvo Marttila on pyrkinyt vaalimaan Metsärannan Lihan pihan vanhoja rakennuksia. Juureva miljöö luo tunnelmaa tilamyymälässä asioiville asiakkaille.
    Arvo Marttila on pyrkinyt vaalimaan Metsärannan Lihan pihan vanhoja rakennuksia. Juureva miljöö luo tunnelmaa tilamyymälässä asioiville asiakkaille. Kuva: Kari Salonen

    Onneksi Metsärannan Liha ei ole vain ravintoloiden ja tapahtumien varassa. Tuotteita löytyy suurten ketjujenkin liikkeistä.

    "Vähittäiskauppa kysyy aina uutuuksia. Pienenkin pitää siihen pystyä."

    Aikaa uutuuksien innovoinneille on esimerkiksi iltaisin ja kaiken muun tekemisen lomassa.

    "Aamusta iltaan pää on työssä", Marttila naurahtaa.

    Yksi onnistunut oivallus oli jalopenon ja cheddarjuuston yhdistelmä makkarassa. Akateeminen kiuasseura valitsi Jalopätkän viime vuonna parhaaksi A-luokan grillimakkaraksi.

    Metsärannan Liha valmistaa myös palvilihaa ja säilykkeitä. Kokolihasäilykkeiden lisäksi valikoimiin kuuluu tuote, jossa on perunaa lihan seassa. "Retkievään" ideana on, että säilykkeestä saa valmiin aterian.