90 vuotta täyttänyt Viljo leipoo juhlakakut itse

Viljo Virtanen kattaa kauniin kahvipöydän. Kuva: Kari Salonen

Vuoden alkuun osuvat Viljo ja Laura Virtasen lähes kaikki juhlat. Pöydällä on vielä onnittelukukkia, mutta kakut on jo syöty. Viljo leipoi juhliin itse niin voileipä- kuin täytekakutkin.

”Viljo on ahkera semmoisissa. Jos minä pyydän, että nyt tekisi mieli voileipäkakkua, niin kyllä hän tekee”, Laura, 93, kehuu miestään.

Lähes 70 vuotta naimisissa ollut pariskunta asuu Helsingin Marjaniemessä itse rakentamassaan omakotitalossa. Lauran terveys on jo heikko, joten Viljo huolehtii käytännön asiat: käy kaupassa, siivoaa, tekee lumityöt, hoitaa ruokatalouden.

”Aamulla kaurapuuroa, juustoa ja leikkeleitä kauraleivän kanssa. Kaura on hyvää, se nappaa verestä rasvaa. Päivällä puoli kahden maissa ruoka ja sen kanssa maitoa tietysti. Nyt me on jätetty piimä pois, kun oon ruvennu tekemään kaljaa ite. Saa vähän vaihtelua. Iltapala sitten vielä kahdeksan jälkeen”, Viljo luettelee.

Viljo Virtanen syntyi Sysmässä pientilalle kuusilapsisen perheen keskimmäiseksi. Parin hehtaarin pelloilla isä viljeli kevätruista ja vehnää ja pihalla oli kasvimaa. Kaksi lehmää tuotti maitoa ja vasikoita, hevonen tarvittiin talven metsätöihin ja lampaitakin oli muutama. Äiti hoiti kotia ja lapsia, jotka syntyivät vuosien 1918 ja 1937 välillä.

”Raha oli tiukalla. Ei se liikkunut niin kuin tänä päivänä, eikä ollut Kela-tuloja. Ruoka oli aika vaatimatonta: perunaa, sianlihaa, juurikasveja, marjoja. Omenia saatiin omista puista”, hän kertoo.

Viljo muistaa, kuinka sekatavarakauppiaan poika härnäsi muita poikia syömällä appelsiinia ja kehumalla, että aijai kun on mehukasta. ”Ei meillä muilla ollut sellaiseen varaa.”

Koulussa oppilaat saivat puuroa tai keittoa. Omat voileivät piti olla ja Laura muistaa, että myös maitopullo oli omasta takaa.

Viljo on sisarussarjastaan ainoa elossa oleva. Hän arvelee pitkän iän salaisuudeksi hyviä geenejä.

Isäkin eli yli 90-vuotiaaksi.

”Paljon on auttanut sekin, että en oo lorvaillu. Kesälomat uurastin Viitasaarella, missä vaimoni omisti metsätilan. Kävelen ja pyöräilen paljon ja meillä on säännölliset elämäntavat eikä alkoholia tai tupakkaa.”

Sotaveteraanina Viljo saa lounasseteleitä, joilla hän joskus ostaa valmisruokia. Mutta koska vaimo ei ole oikein innostunut valmisruokien mausta, niin mieluummin Viljo kokkaa itse.

”Minun herkkuani on maksalaatikko, mutta siitä Laura ei tykkää. Hänelle maistuu riisipuuro. Eilen tein vieraille raparperikiisseliä, johon pudotin pakkasesta mansikat. Tuli kesä mieleen”, Viljo hykertelee.

”Mä oon niin hyvävatsainen. Kaikki putoo, niin kuin meidän vävy tapaa sanoa.”