Miten ravitsemusterapeutti ja ravintoasiantuntija eroavat toisistaan? "Tiede on eri asia kuin mielipide"

Peittoaako mutu-tieto ruokakeskustelussa tieteelliset tutkimustulokset? Kuva: Sanne Katainen

"Sosiaalisessa mediassa ravitsemustieteen tuottamaa tietoa kritisoi pieni mutta äänekäs joukko, joka usein kuuntelee mieluummin omia tuntemuksiaan kuin tutkijoita", sanoo toiminnanjohtaja Leena Rechardt Ravitsemusterapeuttien yhdistyksestä.

Hän pitää hyvänä, että ruuasta ja ravitsemuksesta keskustellaan. "On kuitenkin syytä muistaa, että tiede on eri asia kuin mielipide."

Ravitsemustiede on soveltavaa luonnontiedettä, jota opetetaan Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoissa.

Oppiaineen erityispiirre on, että siinä perehdytään sekä ihmisen fysiologiaan että elintarvikkeiden koostumukseen, Rechardt selventää.

Lisäksi opinnoissa korostuvat muun muassa ravitsemuksen ja ruuan terveydellinen, psykososiaalinen ja kulttuurinen merkitys. Ravitsemusterapeutteja valmistuu yhteensä noin 20 vuodessa.

Ravitsemusterapeuttien yhdistys on akavalaisen Agronomiliiton koulutusalayhdistys, jossa jäseninä on noin 700 ravitsemustieteilijää ja noin 100 ravitsemustieteen opiskelijaa.

Suomessa on noin 600 laillistettua ravitsemusterapeuttia.

Heillä on Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston Valviran myöntämä ja valvoma oikeus työskennellä terveyskeskusten, sairaaloiden, yksityisten lääkäriasemien ja kuntoutuslaitosten ravitsemusterapeutteina.

Laillistettu ravitsemusterapeutti -nimikettä saavat käyttää vain Valviran hyväksymät henkilöt.

Esimerkiksi ravintoterapeuteilla, -neuvojilla, -valmentajilla tai -experteillä sekä ravitsemusalan konsulteiksi itseään kutsuvilla henkilöillä ei ole viranomaishyväksyntää.

Lue myös:

Professori kummastelee ravitsemuskeskustelua: "Kuin olisi palattu keskiajalle"