Tutkimus vahvistaa: Luonnonkalojen syöntiä ei tarvitse pelätä – joidenkin ympäristömyrkkyjen pitoisuudet jopa puolittuneet 2000-luvulla

Valtaosin suomalaisen luonnonkalan ympäristömyrkkypitoisuudet ovat selvästi EU:n asettamia enimmäispitoisuuksia pienempiä. Enimmäispitoisuuksia suurempia ne ovat enää vain Itämeren lohissa ja isoimmissa silakoissa sekä nahkiaisissa. Kuva: Jukka Pasonen

Tuoreen tutkimuksen mukaan kotimainen luonnonkala on entistä turvallisempaa. Useimmissa kotimaissa kaloissa on sen perusteella erittäin vähän ympäristömyrkkyjä.

Itämeren ja Suomen sisävesien kalojen ympäristömyrkkypitoisuuksia selvittäneen EU-kalat III -hankkeen tutkimuksen mukaan erittäin vähän ympäristömyrkkyjä on muun muassa siiassa, muikussa ja särjessä sekä merialueilla elävissä ahvenessa, kuhassa ja mateessa.

Valtaosin suomalaisen luonnonkalan ympäristömyrkkypitoisuudet ovat selvästi EU:n asettamia enimmäispitoisuuksia pienempiä. Enimmäispitoisuuksia suurempia ne ovat enää vain Itämeren lohissa ja isoimmissa silakoissa sekä nahkiaisissa.

”Kala on terveellistä ja ravintoarvoltaan hyvää ruokaa. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksena on, että ihmiset söisivät kalaa vähintään kaksi kertaa viikossa ja käyttäisivät vaihdellen eri kalalajeja. Eviran turvallisen käytön ohjeiden mukaan lasten, nuorten ja hedelmällisessä iässä olevien ei kuitenkaan kannata syödä isoja silakoita, Itämerestä pyydettyä lohta tai taimenta, eikä haukea, useammin kuin 1–2 kertaa kuukaudessa”, tutkimusprofessori Hannu Kiviranta Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta sanoo tiedotteessa.

Kaloista analysoitiin dioksiinien, PCB-yhdisteiden, PBDE-yhdisteiden, PFAS-yhdisteiden, raskasmetallien ja arseenin pitoisuudet.

Dioksiinien ja PCB-yhdisteiden päästöjä on rajoitettu voimakkaasti kansainvälisin sopimuksin, mikä näkyy tutkimustuloksissa. Itämeren lohen ja silakan sisältämät pitoisuudet ovat pienentyneet jopa puoleen 2000-luvun alusta lähtien.

Myös bromattujen palonestoaineiden (PBDE) pitoisuudet ovat puolittuneet 2000-luvulla, mikä kertoo yhdisteille asetettujen käyttökieltojen vaikutuksesta.

Sen sijaan vettä ja likaa hylkivissä tekstiileissä ja teollisuudessa käytettäviä perfluorattuja alkyyliyhdisteitä (PFAS) on rasvaisissa kalalajeissa hieman enemmän kuin vuonna 2009. Perfluorattujen yhdisteiden käyttöä on alettu rajoittaa vasta viime vuosina.

Raskasmetallien, kuten elohopean, kadmiumin ja lyijyn, sekä arseenin pitoisuudet tutkituissa kaloissa ovat keskimäärin pieniä. Raskasmetallien pitoisuuksissa voi kuitenkin olla hyvin suuria paikallisia eroja. Esimerkiksi tummavetisissä, pienehköissä vesistöjen latvoilla sijaitsevissa järvissä elohopeapitoisuudet petokaloissa voivat olla suurempia kuin muissa vesistöissä.

EU-kalat III -hankkeessa kerättiin yli tuhat kalaa Suomen tärkeimmiltä ammattikalastusalueilta yleensä kunkin lajin kalastussesonkina.

Tutkimushanke toteutettiin Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistyönä.

Luonnonkalojen ympäristömyrkkypitoisuuksia selvittäneeseen tutkimusraporttiin voit tutustua tarkemmin tästä.