"Flamingo!" huudahtaa toukokuussa neljä vuotta täyttävä Aamos Pesonen.
Hänen äitinsä Heli Pesonen on juuri asettanut välipalalautasen pojan eteen ja kas kummaa, siinä tosiaan seisoo kaksi rakastunutta flamingoa poutapilvien alla.
"Äiti, minkä värinen kieli on?" kysyy Aamos lähes jokaisen haukkauksen jälkeen. Selvästi tämän pöydän ääressä on syöty mustikoita ennenkin.
Vastapäätä Aamosta istuu hänen siskonsa Avilla Pesonen. Avillan lautasella komeilee leppäkerttu, mutta yhdeksän kuukauden ikäisen lapsen huulilta karkaa vain iloinen päristys ennen kuin pienet kourat alkavat rohmuta palasia kohti suuta.
Heli Pesonen alkoi tehdä lapsilleen välipalakuvia satunnaisesti viime kesänä. Syksyllä välipalailottelusta tuli säännöllisempää, ja isänpäivän tienoilla hän perusti ruokakuvilleen Ilopalat-nimisen Instagram-tilin.
"Olin julkaissut kuvia aikaisemmin omalla tililläni, ja aloin saada viestejä, että näille pitäisi perustaa oma tili", Pesonen kertoo.
Muutamassa kuukaudessa Ilopaloille on kertynyt yli 2 000 seuraajaa, joista suurin osa on Suomesta. Kuvat herättävät kiinnostusta myös ulkomailla. Helmikuussa Pesonen avasi myös oman Facebook-sivun Ilopaloille.
Jos hedelmät pilkkoo ihan atomeiksi, niistä ei ole mitään iloa kenellekään.
Ilopalojen kuvissa temmeltää muun muassa banaanikärsäinen norsu, mustikkamehumeressä uiva kiivikilpikonna ja päärynävartaloisia kanoja. Aamoksen ehdottomat suosikit dinosaurukset ovat päässeet lautaselle, samoin kuin arjen realismi vesisateessa lastenvaunuja työntävän aikuisen muodossa.
Monesti Aamos ja viisivuotias Evena Pesonen toivovat itse, millaisen annoksen he haluaisivat. Idea saattaa kummuta sadusta, lorusta tai vaikka vuodenajasta.
"Yhtenä päivänä Aamos hoki Maalari maalaa talo -lorua ja kysyi, voinko tehdä siitä välipalan. Se oli yksi vaikeimmista tekemistäni annoksista."
Yhden säännön Heli Pesonen on annoksilleen asettanut: hän ei luo tunnistettavia hahmoja kuten muumeja tai Ryhmä Haun koiria. Toisten menestyksellä ratsastaminen tuntuisi väärältä, ja kuvien lataaminen Instagramiin voisi pahimmillaan laukaista lisenssikiistan.
"Klassikkosaduista on mukava tehdä annoksia, koska niistä ei ole yhtä tiettyä kuvitusta."
Ruokataiteilu on opettanut Pesoselle valtavasti raaka-aineista. Aiemmin hän ei ollut esimerkiksi tiennyt violeteista porkkanoista tai niiden korkeasta antioksidanttipitoisuudesta.
Osa ruokakuvista hyödyntää jopa ruokakemiaa.
"Olen oppinut, mitkä ruoka-aineet vaikuttavat siihen värjäytyykö mustikka punaiseksi vai siniseksi. Lapsetkin oppivat samalla."
Välipalojen työstäminen kuviksi on saanut perheen syömään monipuolisemmin vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. Aiemmin Heli Pesonen saattoi tehdä välipalaksi voileipiä, mutta nykyään hän etsii kaupan hedelmäosastolta aina uusia aineksia.
Lautasen uudet tuttavuudet tuntuvat maistuvan Evenalle ja Aamokselle paremmin, kun ne ovat osa kuvaa. Lapset tutkivat tarkkaan, miten kuvat on rakennettu.
"On todella mielenkiintoista katsoa missä järjestyksessä he alkavat purkaa annosta, syvätkö he ainekset sekaisin vai jonkin tietyn osan ensimmäiseksi."
Välillä ruokailua maustaa "nyt mä söin sen pään" -kaltaiset huudot.
Välipalojen työstämiseen Pesonen käyttää aivan tavallisia veitsiä, raastinta ja saksia. Mitään välineitä hän ei ole ostanut harrastuksensa takia, vaikka myynnissä on vaikka minkälaisia kuvioleikkureita.
Aikaa yhden annoksen tekemiseen menee muutamasta minuutista kahteenkymmeneen minuuttiin riippuen siitä, onko idea Pesosen päässä jo kirkkaana. Pieneen pipertämiseen ei olisikaan aikaa, sillä välipalan jälkeen täytyy lähteä hakemaan Evenaa päiväkodista.
Pesonen pyrkii käyttämään hedelmiä niissä muodoissa, joihin hän ne muutenkin leikkaisi. Niin kuvien katsojatkin hahmottavat vaivatta mistä raaka-aineesta mikin osa on tehty.
"Jos hedelmät pilkkoo ihan atomeiksi, niistä ei ole mitään iloa kenellekään."
Pesosten jälkikasvua ei ole koskaan tarvinnut houkutella syömään. Monien vanhempien huoli siitä, suostuvatko lapset enää syömään tavallisia välipaloja on siis tamperelaisperheen lasten kohdalla turha.
Ruokakuvien tekeminen ei tunnu myöskään Heli Pesosesta työläältä, päinvastoin.
"Se on minulle hauskaa huvia, omien aivojen tyhjentämistä. Saan purkaa näin luovuuden tuskaa, kun en ole töissä", arkkitehtina työskentelevä Pesonen kertoo.
