Suomi on Tanskaakin isompi olutmaa – vielä 1970-luvulla keskiolutta pidettiin kurakaljana

Pohjoismaista Suomi on vähäisin viinimaa. Meillä juodaan eniten oluita, siidereitä ja lonkeroita. Väkeviäkin suomalaiset nauttivat muita enemmän. Kuva: Jukka Pasonen

Alkoholitutkija Antti Maunu pitää hyvistä oluista, mutta lempijuomikseen hän nostaa kahvin ja maidon. Kuva: Maija Partanen

"1960-luvulta lähtien jokainen alkoholipoliittinen muutos on helpottanut saatavuutta ja lisännyt kulutusta", summaa Antti Maunu. Kuva: Jukka Pasonen

Entistä harvempi käyttää viiniä tai olutta viikoittain ruokajuomana. 

Kun keskioluen myynti kioskeilla ja huoltoasemilla vapautettiin vuonna 1995, sen voittokulkua ei ole uhannut mikään, sanoo suomalaisten juomatapoja tutkinut Antti Maunu.

Vielä 1960-luvulla olutta sai vain Alkoista, kuten nykyisin viinejä ja väkevämpiä. Kun keskiolut vapautui ruokakauppoihin vuonna 1969, sen kulutus kasvoi rajusti.

"Vielä 1970-luvulla mielikuva keskioluesta oli kuitenkin lähinnä karvalakkiosaston kurakalja. Ravintolassa tilattiin A-olutta. Mutta 80-luvulla keskioluesta tuli myös kaupunkilaisen keskiluokan suosikki", Maunu kuvailee.

1990-luvun lama nosti keskioluen koko kansan ykkösjuomaksi.

Tällä vuosikymmenellä oluelle on alettu rakentaa identiteettiä samaan tapaan kuin viineille. Siinä missä ennen juotiin puna- tai valkoviiniä ja nykyisin nautitaan merlot'ta tai chardonnay'ta, niin samaan tapaan erikoistutaan oluisiin. On ipaa ja apaa, vehnäistä ja rukiista, tummaa ja vaaleaa.

Pienpanimoita on jo satakunta, kansalaisille järjestetään olutkouluja ja -maistiaisia, ja ravintoloiden juomasuosituksiin nostetaan myös oluita.

Oluisiin liitetään vahva käsityöläishenki ja paikallisuus.

"Olut on Suomessa aina ollut lähiruokaa toisin kuin esimerkiksi viini. Olutta on pantu ainakin 2 500 vuotta", Maunu tietää.

Oluen vahvuus on Maunun mielestä siinä, että se on sekä tavanomainen perusjuoma että monipuolinen harrastus, jolla on rikkaat kulttuuriset perinteet.

"Olueeseen ei liity mielikuvia paremmista ja huonommista alkoholinkäyttäjistä niin kuin viiniin tai viinaan. Oluesta on kaikkien helppo pitää tai ainakin sympatisoida", pohtii Maunu. Siksi hän povaa oluelle vahvaa asemaa myös tulevaisuudessa.

Lähde: Antti Maunu: Humalan tällä puolen. Alkoholikeskustelun uudet suunnat. ELO-säätiön julkaisusarja.