Ruoka

Jos Panu Hiekkala ei olisi sairastunut MS-tautiin, hänestä tuskin olisi tullut EU:n pohjoisinta hedelmätarhuria

"Viime talvena oli parina yönä pakkasta 35 astetta, mutta jotain olen tehnyt oikein, kun ei tullut mitään pakkasvaurioita."
Pentti Vänskä
Panu Hiekkalan tilalla kasvaa noin 4 300 omena- ja 700 päärynäpuuta. Puut ovat kääpiörunkoisia, jotta hoito ja sadonkorjuu olisi helpompaa.

Ei täällä nuo hedelmäpuut kasva, Kuopion Jännevirralla asuva Panu Hiekkala, 51, kuuli puhuttavan jo lapsena. Omenan-, saati päärynänviljely oli pohjoissavolaisille tuntematon asia, ainakin ammattimaisesti. Kuopiolaisella Hiekkalan tilalla viljeltiin viljaa, ja kun Panusta tuli vuonna 1995 isäntä neljännessä polvessa, hän jatkoi viljan viljelyä, mutta siirtyi luomuun.

Hiekkala ontuu toista jalkaansa. Muutama vuosi isännäksi tulon jälkeen vuonna 2003 Hiekkalalla todettiin MS-tauti. Se pysäytti ja pani aktiivisen 32-vuotiaan miehen ajattelemaan, mitä elämältä haluaa.

Metsänhoitajan ja erityisopettajan tutkinnot suorittanut perheenisä toimi tuolloin Siilinjärven kunnalla erityisluokanopettajana. Hän alkoi miettiä, pystyykö jatkamaan työelämässä normaalisti ja mitä oman näköinen työ voisi olla.

"Olen aina heittänyt kepin kauas umpihankeen. Mietin hedelmänviljelyä pitkään, sillä täälläpäin kukaan ei ole koskaan viljellyt omenia ja päärynöitä ammatillisesti."

Hiekkala otti yhteyttä ProAgriaan ja Hirvensalmen Taimiston Anssi Krannilaan, joka on Suomen omenanviljelyn ykkösnimiä. Krannila tuli katsomaan Hiekkalan peltoja ja totesi, että kyllä viljely olisi mahdollista.

Ensimmäiset tuhat puuta, 800 omenaa ja 200 päärynää, Hiekkala istutti peltoon vuonna 2010. Krannilan neuvosta hän valitsi venäläisiä rupiresistenttejä lajikkeita, sillä kotimaisten omenien riesana ovat rupi ja muumiotauti, ja kun Hiekkala halusi viljellä luomuna, niin kemiallista kasvinsuojelua niitä vastaan ei voi käyttää.

Heti alkuun iski kaksi kovaa pakkastalvea. Ensimmäisinä vuosina Hiekkala joutui vaihtamaan peräti tuhat puuta. "Parina keväänä kävi mielessä, että onko tässä mitään järkeä, kun ruskeita paleltuneita puita oli enemmän kuin vihreitä. Mutta en sitten hanskoja tiputtanut kuitenkaan.

Hiekkala istutti ensimmäiset taimet syksyllä, mikä saattoi olla virhe. Kevätistutukset lähtevät paremmin kasvuun. "Mutta toisaalta ensimmäiset kylmät talvet karsivat lajikkeita. Ehkä se oli onni onnettomuudessa, sillä olisi pahempi, jos vaikka seitsemän vuoden päästä parituhatta puuta kuolee", Hiekkala virnistää.

Ne, jotka selvisivät ensimmäisistä talvista, jäivät, ja uusia lajikkeita tuli paleltuneiden tilalle. Nyt Hiekkala on löytänyt lajikkeet, joilla hän pärjää.

"Tietysti olen oppinut myös viljelytekniikkaa. Kasvuolojen on oltava mahdollisimman hyvät. Huomasin esimerkiksi vähän vahingossa, että kun tekee niin korkeat istutuspenkit kuin sielu sietää, niin sillä pystyy parantamaan lämpö- ja vesioloja."

Hiekkalan viiden hehtaarin tarha sijaitsee niemellä, missä toisella puolen lainehtii Jännevesi ja toisella Juurusvesi. Tarhan on lisäksi hyvä olla mahdollisimman tuulettomalla paikalla, sillä tuuli on hedelmäviljelylle paha vihollinen. Kasteluvesi tulee järvestä.

Pentti Vänskä
Sadonkorjuu on hedelmänviljelytyössä vain alle viidesosa. "Vaikka moni ajattelee, että sen kun vain käy keräämässä. Tämä on hyvin työvoimavaltaista", Panu Hiekkala sanoo.

Ensimmäiset taimet Hiekkala osti Hirvensalmen taimistolta, mutta sen jälkeen hän on tehnyt tuhansia puita itse: tilannut juuriosat Saksasta, ottanut lajikeosat omista puista ja varttanut puut talvella ja kevättalvella.

Omenalajikkeiksi ovat valikoituneet venäläiset Orlovim, Solnyshko, Slava popediteljan, Medunitsa ja ruotsalainen Särsö. Kotimaista Pirjaakin Hiekkala laittoi vähän, että saisi varhaisomenaa, mutta siihen tulee helposti omenarupi, joten se menee mehuomenaksi.

Päärynöitä Hiekkala istutti ensin neljää lajiketta. Kaikki kestivät hyvin Kuopion talvea, mutta satoiässä vain kaksi alkoi tuottaa hedelmää ja yksi kunnollista satoa. Nyt päärynöitä kolmea lajiketta: Ladaa, Cafedralnajaa ja Tshizhovskajaa. Viimeinen on hyvin muumiotautiherkkä, mutta hyvä pölyttämään Ladaa ja päinvastoin.

Pentti Vänskä
Hiekkalan päärynät menevät hilloon ja siirappiin. Päärynäsato jäi tänä vuonna pieneksi.

Ilman metsänhoitajan koulutusta Hiekkala ei olisi uskaltanut ruveta hedelmätarhuriksi. "Koulutus antaa ymmärryksen siihen, mitä puut vaativat kasvaakseen ja miten luonnon lainalaisuudet toimivat."

Hedelmänviljely ei ole hätäisen hommaa. Meni kolme, neljä vuotta ennen kuin ensimmäiset puut alkoivat tuottaa hedelmää ja puolenkymmentä vuotta ennen kuin Hiekkala sai ensimmäiset omenat ja päärynät myyntiin.

"Pitää olla pitkäjänteinen, en kaikille suosittele. Mutta jos on alasta innostunut, niin kyllä tämä palkitsee. On hieno onnistumisen kokemus, kun näkee hedelmien roikkuvan puissa."

Päärynät ovat vaatineet vielä pitempää pinnaa kuin omenat. Tänä vuonna niiden kukinta onnistui hienosti, mutta "tuli varmaan joku myrsky, joka vei kukat. Satoa sain vain joitain satoja kiloja."

Hiekkala on tiettävästi EU:n pohjoisin tila, joka tuottaa kauppakelpoisia hedelmiä. Kauppakelpoisuus tarkoittaa, että hedelmän on täytettävä vaatimukset: oltava riittävän suuri, hyvän näköinen ja kokoinen.

"Iso ja punainen, sellaiset omenat menevät aina ensin kaupaksi", Hiekkala tietää ja näyttää omenaa, joka kelpaisi mihin tahansa joulupöytään: pyöreä ja punakylkinen.

Osa hedelmistä putoaa maahan. Niistä voidaan tehdä mehua ja parhaista jalosteita. Niinpä Hiekkala alkoi vuonna 2019 kehittää Savogrow'n tiloissa Suonenjoella myös hedelmistään tuotteita: omenahilloa, päärynä-tyrnihilloa ja omena-päärynäsiirappia. Ensimmäiset Pohjolan Hedelmä -tuotteet tulivat markkinoille viime vuonna. Jokaisen Hiekkala on itse keittänyt ja purkittanut.

Pentti Vänskä
Isot ja punaiset omenat käyvät parhaiten kaupaksi.

Uuden tuotannon aloittaminen vaatii paitsi uskallusta ja sinnikkyyttä myös investointeja. Aluksi Hiekkala sopi maanvaihtokaupoista kaupungin kanssa: kaupunki sai vedenottamonsa kannalta arvokasta ranta-aluetta ja Hiekkala sai hedelmäviljelyyn sopivat pellot parin kilometrin päästä tilakeskuksesta.

Pelloille piti tehdä istutuspenkit, kastelujärjestelmät ja lannoitukset: Alue oli ympäröitävä toista kilometriä pitkällä ja pari metriä korkealla aidalla, että hirvet, peurat ja jänikset pysyvät loitolla.

Ensimmäiset taimet Hiekkala osti, mutta sen jälkeen hän on kasvattanut taimia itse kasvihuoneessa. Taimien ympärille piti panna myyräverkot, pystyttää taimille tukitolpat ja kaivaa pellon ympärille alaville paikoille vesimyyräsuoja.

Ihan halpaa hedelmätarhuriksi rupeaminen ei siis ollut. "Avomaalla kustannuksiksi lasketaan 20–30 tonnia hehtaarille riippuen oman työn määrästä. Taimikustannus on kriittinen – tuhat tainta maksaisi taimitarhalta ostettuna 25 000 euroa", Hiekkala toteaa.

"Jossain vaiheessa pitää pystyä laskemaan omalle työllekin joku tuntihinta, kun tämä muuttuu harrastuksesta elinkeinoksi. Viisi vuotta menee ennen kuin saa mitään tuloa ulos, ja senkin jälkeen olen suht pienellä tuntipalkalla tehnyt tätä vuosia. Mutta pioneerityö on sellaista, kaikki pitää luoda alusta alkaen."

Kotimaiset luomuhedelmät ja jalosteet ovat onneksi menneet hyvin kaupaksi, sillä jalosteita ei tuota Suomessa kaupallisessa mittakaavassa kukaan muu. Niiden valtteja ovat puhtaus, aromikkuus ja korkea hedelmäpitoisuus. Jalosteita saa muun muassa K-kaupoista ja Minimaneista sekä luomuruokatukusta. Myös jotkut kunnat, kuten Muurame, käyttävät niitä lasten ruokailussa.

"Vain 10–15 prosenttia Suomessa käytetystä omenasta on kotimaista. Kyllä meille mahtuisi lisää tuottajia", Hiekkala kannustaa ja neuvoo tuottajia menemään kauppaan katsomaan, mitä sieltä puuttuu.

Pentti Vänskä
Panu Hiekkala on kehittänyt hedelmistään jalosteita Pohjolan Hedelmä -tuotemerkin alle.

Vaikka hedelmänviljely ja yrittäjyys ovat vaatineet Hiekkalalta valtavasti kärsivällisyyttä ja sitkeyttä, ne ovat kuitenkin tuoneet elämään sellaista joustoa, mitä vieraan töissä käyminen ei suo, mutta on MS-tautia sairastavalle elinehto.

MS-tauti eli multippeliskleroosi on keskushermoston sairaus, joka vaikuttaa liikunta- ja toimintakykyyn ja ilmenee eri ihmisillä eri tavoin.

"Minulla tauti on edennyt aika tasaisesti. Aiemmin tykkäsin pitkänmatkan liikunnasta ja olen hiihtänyt putkeen jopa toistasataa kilometriä, mutta se ei onnistu enää. Kaiken joutuu säätämään tilanteen mukaan. Onneksi on kohtuuhyviä lääkkeitä."

Puutarhaviljelyä Hiekkala pitää itselleen sopivana ammattina, sillä siinä fyysinen aktiivisuus on sopivaa. "Tässä tarvitsee monenlaista motorista tarkkuutta. Välillä on todella fyysistä suorittamista, kun leikkaa puita, mutta töitä saa tehdä ulkona luonnon rauhassa, metsien ja peltojen keskellä."

Pentti Vänskä
Omenat kerätään hellävaraisesti käsin kaulalla riippuvaan sankoon.

Hiekkala työllistää puolet vuodesta ukrainalaisen kausityöntekijän. Tilan töissä auttavat myös omat lapset, jotka ovat nyt 20, 18- ja 16-vuotiaita. Lapset asuvat isänsä luona joka toinen viikko, sillä Hiekkala erosi vaimostaan vuonna 2012 ja asuu tilalla lapsiviikkoja lukuun ottamatta yksin.

"Ihan hyvin on tälleen mennyt. Pikkuisen enemmän on aikaa nyt kun lapset ovat kasvaneet", Hiekkala kommentoi eroa lyhyesti.

Jos lasten vaatima aika on vähentynyt, niin vastaavasti puutarhan vaalimiseen menee yhä enemmän aikaa.

"Vaatiihan tämä paljon työtä. Kiireisintä on leikkausaika, sitten on lannoitusta, tukikeppien tarkistamista, kitkemistä, kasvun ohjausta. Parhaana kesänä pantiin kymmenentuhatta pyykkipoikaa taimien oksia ohjaamaan", Hiekkala luettelee.

Vaikka pioneerityössä on riittänyt haasteita, onnistumiset kannustavat eteenpäin.

"Nautin siitä, kun kukinta-aikaan kerkiän käymään tarhalla. Joka vuosi oppii jotain uutta, ja onnistumiset palkitsevat. Viime talvena oli parina yönä pakkasta 35 astetta, mutta jotain olen tehnyt oikein, kun ei tullut mitään pakkasvaurioita."

Hiekkala uskoo, että luomuhedelmäjalosteilla olisi mahdollisuus vientiinkin, jos tuotantoa olisi riittävästi. "Maailman puhtain ilma on Suomessa, Kanadassa ja Uudessa-Seelannissa. Kun vielä tuotetaan luomuna, niin missä voisi olla puhtaampia hedelmiä ja jalosteita kuin meillä?"

Lue myös:

42 vuotta omenanviljelyä alkaa riittää, konkari hellittää pikku hiljaa työtahtiaan

Pentti Vänskä
Panu Hiekkala käyttää omenia kotikeittiössään monenlaisiin ruokiin ja leivonnaisiin.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

"Olemme monen mielestä pahiksia, mutta on ekoteko olla karjatila" – Ruoka Akatemiassa otettiin kantaa lihansyöntiin

Yrityssaneeraus, sydäninfarkti ja lopulta korona pysäyttivät työhullun – "Piti miettiä, mitä elämältä oikein haluaa"

100 000 euron palkinto Härkiksen ja Nyhtökauran kehittäjille – "Sattui käymään niin hyvin, että Suomessa tuli samaan aikaan markkinoille kaksi kasviproteiinituotetta, jotka kirittivät toisiaan"

"Tavoitteena syödä punaista lihaa hyvällä omallatunnolla" – muhoslainen lihatila teki keittokirjan, jossa on ohjeet kaikkien ruhonosien käyttöön