Elintarviketurvallisuudella on arvonsa mutta myös hintansa – halu tinkiä vaatimuksista voi kostautua karvaasti

Hepatiitti E -viruksen lähteeksi on päätelty kestomakkara. Kuvituskuva. Kuva: Carolina Husu

Ruoka|Talous

16.9.202406:00

Pääkirjoitus

Juhani Reku

Suomalaisilla on todettu hepatiitti E -viruksen aiheuttamia maksatulehduksia tänä vuonna enemmän kuin koskaan aiemmin: jo nyt tapausten määrä on jopa kahdeksankertainen tavanomaisen vuoden koko tapausmäärään verrattuna. Tulehdusten pääasialliseksi aiheuttajaksi on päätelty viruksen saastuttama kestomakkara, jonka raaka-aineena käytetty sianliha on ainakin osaksi tuotu Suomeen muualta Euroopasta. Vaikka tautitapauksista onkin jo reilusti aikaa, edelleenkään ei tiedetä, miten vain harvoin teurasikäisillä sioilla esiintyvää virusta on päätynyt meetvurstiin. Ongelmana syiden selvittämisessä on ollut se, että saastunutta lihaerää ei ole etsinnöistä huolimatta löydetty eikä näin ollen tiedetä, mistä se on alun perin lähtöisin. (MT 13.9.)

Yksi suomalaisen elintarvikeketjun merkittävistä vahvuuksista on jäljitettävyys. Ajantasaisten eläinrekisterien ansiosta esimerkiksi kotimaisesta sianlihasta valmistetun tuotteen raaka-aine kyetään jäljittämään – ei vain tilalle, vaan karsinaan asti. Naudoilla jäljitettävyys yltää aina eläinyksilöön saakka.

Kaikkien suomalaisten maatilojen rutiineihin kuuluvat lukemattomat kirjaukset: ajantasaista kirjanpitoa vaaditaan esimerkiksi tilan toimittamista kasviksista, kananmunista ja maidosta, tilalle saapuneista ja tilalta lähteneistä eläimistä, ruokintaan käytetyistä rehuista, eläinten lääkinnästä ja kasvinsuojeluaineiden käytöstä. Eläinten tai kasvien terveyteen ja turvallisuuteen liittyvät tutkimus- ja analyysitulokset on oltava esittää, jos tarkastaja saapuu tilalle. Jopa vilja- ja rehuvarastoissa käytettyjen rotanmyrkkyjen sijainti pitää olla ylhäällä. Kaikkea tätä myös valvotaan.

Ruokamyrkytykset ovatkin Suomessa harvinaisia eli suomalainen kuluttaja voi nauttia ruokansa hyvillä mielin. Ruokaviraston yhteydessä toimivan Zoonoosikeskuksen ylläpitämän tilaston mukaan viime vuonna ruokamyrkytysepidemioita havaittiin 45, ja niissä sairastui reilusti alle 1 700 ihmistä. Monissa tapauksissa syynä ovat raaka-aineen sijaan puutteet esimerkiksi ravintolan hygieniassa.

Ruokamyrkytysten määrä on mitätön siksikin, että niitä voivat aiheuttaa lukemattomat erilaiset tekijät: luonnosta ruokaketjuun päätyvät bakteerit, virukset, loiset ja alkueläimet, myrkylliset kasvit ja kasvinosat sekä homemyrkyt mutta myös muut ruokaan kuulumattomat, ihmiselle myrkylliset kemialliset aineet. Vaikka valtaosalle ihmisistä ruokamyrkytykset eivät aiheuta vakavia riskejä, ikääntyneille, sairaille, pienille lapsille sekä muihin riskiryhmiin kuuluville lievätkin ruokamyrkytykset voivat olla kohtalokkaita. Ruokaketjun turvallisuus on mitoitettava ja rakennettava nimenomaan näiden heikoimpien mukaan.

Erityisesti eläinperäisistä raaka-aineista aiheutuneet ruokamyrkytykset johtuvat Suomessa useimmiten tuontituotteista. Suomalaisen elintarvikehygienian peruskivenä on vuosikymmeniä harjoitettu määrätietoinen salmonellan vastainen työ. Siinä missä muualla Euroopassa salmonella on ikään kuin hyväksytty osa elintarvikeketjua, Suomessa sitä torjutaan erittäin määrätietoisesti. Tämä työ luo osaltaan perustan koko elintarvikeketjun turvallisuustyölle eli myös muiden taudinaiheuttajien torjunnalle.

Turvallisuudella on hintansa. Maataloustuotannosta on tullut yhä enemmän paperityötä, jossa suuren osan työajasta vievät erilaiset kirjaamiset, muistiinpanot, raportoinnit ja rekisteri-ilmoitukset. Valitettavasti markkinat ovat näistä töistä haluttomia maksamaan, koska suomalainen jäljitettävyys on itsestäänselvyys ja ulkomaista saa halvemmalla. Hepatiittitapauksen keskiöön joutunut Kotivara maksoi osaltaan hintaa jäljittämättömän lihan käytöstä sillä, että sen kestolihamakkaramyynnistä katosi kolmannes.