Saako syödessä näplätä kännykkää tai katsoa videoita? Asiantuntija neuvoo, miten ohjata lapsia käyttäytymään ruokapöydässä

Jokainen perhe luo omat sääntönsä ruokapöydässä käyttäytymiseen. Yhteiset hetket ovat tärkeitä, joten ainakin jonkin aikaa olisi tärkeä keskittyä myös toisiinsa eikä vain omiin juttuihinsa, pohtii Maija Soljanlahti. Kuva: Jaana Kankaanpää

Lakki pois päästä, kun käyt pöytään. Ruoka suussa ei puhuta. Syö lautanen tyhjäksi – itsestään selviä sääntöjä isoisälle, joka saattaa ärsyyntyä, jos hipsteripoika tulee ruokapöytään pipo päässä kännykkää näpläten ja jättää pitsastaan reunat syömättä.

Opetetaanko lapsille enää ollenkaan, miten pöydässä käyttäydytään?

Kyllä vain, sanoo Marttaliiton kehittämispäällikkö Maija Soljanlahti. "Ruokapöytä on paras paikka tehdä ruokakasvatusta, mutta syömiseen kannattaa suhtautua lempeästi ja huumorilla ja opettaa arkena kotona eikä juhlissa, kun isovanhemmat saattavat olla mukana säätämässä."

Soljanlahden mukaan arjen kohtaamiset ruokapöydän ääressä ovat tärkeitä, vaikka puolipakotettuna, mutta perheestä riippuu, onko yhteinen hetki aamu- vai iltapala vai kenties päivällinen. Ikä ja elämäntilanne vaikuttavat.

"Yhteisen hetken ei tarvitse olla joka päivä, kunhan kaikki tietävät, mikä on perheen toive ja se on lausuttu ääneen. On tärkeä myös sanoa, että yhteinen ruokailu on tärkeä juttu äidille tai isälle ja se tuottaa heille mielihyvää. Ettei se ole vain vahtimistilaisuus, missä katsotaan, että kaikki syövät, vaikka teinistä voi tuntua siltä."

Vauvat opetetaan nykyisin syömään sormiruokailun avulla, mikä senioreista voi tuntua ruualla leikkimiseltä.

"Sormiruokailussa aikuinen päättää, mitä tarjotaan, ja lapsi saa päättää, kuinka paljon hän syö. Tavoitteena on, että ihminen oppii itse huomaamaan, koska on syönyt riittävästi. Ruokaympäristö on nykyisin sellainen, että houkutuksia joutuu koko ajan vastustamaan", Soljanlahti selittää sormiruokailun ideaa.

Myöhemmin ruokapöydässä saatetaan tapella siitä, saako syödessä räplätä kännykkää tai katsella videoita.

"Säännöt on käytävä aina uudestaan läpi, kun lapset kasvavat. Mutta on oltava itselleen myös armollinen: jos kaikki ovat kiukkuisia ja homma on kaatumassa käsiin, niin voidaan panna kissavideot pyörimään ruokailun ajaksi. Muuten voi tehdä sopimuksia – meillä esimerkiksi saa aamulla lukea akkaria tai lehteä", Soljanlahti kertoo. Perheessä on 6- ja 11-vuotiaat lapset.

Jokainen perhe luo omat sääntönsä. Soljanlahdesta ei ole kuitenkaan paljon vaadittu, jos vaikka varttitunnin ajan ruokapöydässä keskitytään toisiinsa ja kysellään kuulumisia.

"Eikä kyse ole pelkästä syömisestä, vaan koko perhe voi osallistua taitojensa mukaan ruuan suunnitteluun, ostoksiin, astioiden kattamiseen. Se on osa ruokakasvatusta."

Korona on vähentänyt kohtaamisia ruokapöydän ääressä, mutta eristäytyminen on synnyttänyt myös uudenlaisia kohtaamisia.

"Teams- ja Zoom-kokousten lisäksi on alettu järjestää etäpäivällisiä ja -drinksuja. Ruuan ääressä kohtaaminen on meille niin merkityksellistä, että se hetki halutaan jakaa jopa etänä", sanoo Helsingin yliopiston ruokakulttuuriprofessori Johanna Mäkelä.

Vaikka älylaitteet muuten saatetaan kieltää ruokapöydässä, niin nyt mummo tai vaari saattaa pädin välityksellä osallistua perheen ruokailuun, mikä on Mäkelästä hieno asia.

Ruokapöydän ääressä lapsia opetetaan tiettyihin käytöstapoihin. Ruoka suussa puhuminen ei edelleenkään ole hyväksyttyä, mutta Mäkelänkin perheessä aamiaisella saa lukea lehteä, samoin yksin ruokaillessaan.

Kännykän näpelöiminen aterian aikana saa Mäkelän pohtimaan nuoria, jotka omasta mielestään voivat olla yhtä aikaa kavereiden ja perheen kanssa. "Muut pöydässä olevat ajattelevat, että nuori ei keskity heihin, mutta 15-vuotias saattaa sanoa, että hän on ihan läsnä, koska kännykän käyttäminen samalla kun tekee muuta on hänen tapansa olla."

Mäkelä pohtiikin, onko käsitys siitä, että voidaan olla yhtä aikaa fyysisesti ja internetin kautta läsnä, murtumassa.

Käytöstapojen muuttuminen on Mäkelästä kiinnostavaa. Siinä missä aiemmin arvovaltaisimmalle, usein vanhimmalle, ihmiselle tarjottiin ensin, niin nykyisin lapset saavat ruuan ensimmäiseksi. "Ajatus on kai, että he rauhoittuisivat. Lapsilla on myös entistä enemmän äänivaltaa siinä, mitä ja miten syödään."

Lue myös:

En syö!

Sottaamisesta kohti sivistynyttä ruokailua

Aiheuttaako kotona olevien koululaisten ruokailu päänvaivaa? Näillä Marttaliiton vinkkeillä pärjäät