Vorschmack, kalafärssi ja viili maistuivat Mannerheimille — marsalkan ruokapöydässä ei puhuttu sodista ja strategioista

Näyttelijä Timo Närhinsalo on esiintynyt Mannerheimin roolissa satoja kertoja ja on varsinainen Marskin tietokirja. Mikkelin Klubilla hän on esiintynyt vuodesta 1999. Hänet saa lounasseuraksi varaamalla. Vieraita mahtuu kerrallaan aterialle kymmenen. Kuva: Jonne Vaahtera

Karpaloparfait eli karpalojäädyke oli yksi Mannerheimin suosikeista. Kuva: Jonne Vaahtera

Maamme suurmiehelle, marsalkalle C.G.E. Mannerheimille ruokailu oli kuin seremonia.

Äärimmäisen tärkeitä olivat hyvät raaka-aineet, olivatpa ne sitten lähijärven kuhat ja ravut tai juuri oikeista aineksista sekoitettu snapsi. Rikas lapsuus Louhisaaressa, tutkimusmatkailu Aasiassa, Venäjän keisarin hovissa upseerina palvelu, Puolassa sotilastoimissa oloaika ja moninainen kansainvälisenä aristokraattina toimiminen antoivat vahvaa pohjaa Mannerheimin kulinaristisille tiedoille ja tavoille.

Blineillä ja kaviaarilla nautiskelu, borštškeitto sekä kulitsat, babat ja pasha tulivat tutuiksi Venäjällä oloaikana. Marsalkka jopa piilotteli täydellisen pashan ohjettaan.

Puolassa Mannerheim ihastui ikihyviksi vorschmackiin ja Kuha Walewskaan. Näiden ruokalajien tarjoaja oli puolestaan hurmaava puolalainen kreivitär Walewska. Kreivittären isoäidin kerrotaan tarjoilleen tätä kuhaa jo aikoinaan Napoleonille. Mannerheim toteaakin tuon kuuden Varsovan vuoden olleen hänen elämänsä onnellisinta aikaa.

Kun Mannerheim Helsinkiin tullessaan vei vorschmackin reseptin toiveikkaana toteutettavaksi Kämpin keittiömestarille, hän sai tylyn tyrmäyksen mokomasta ”jäteruuasta”.

Lannistumaton Marski marssi puiston halki ravintola Savoyhin, jossa käsin kirjoitettua ohjetta arvostettiin, ja kyseistä ruokaa valmistetaan vielä tänäkin päivänä. Ravintolassa Marskin suosikkipöytä nimettiin Mannerheimin kantapöydäksi hänen 75-vuotissyntymäpäivänsä aattona 3.6.1942, jolloin hän nautti Savoyssa juhlapäivällisen. Kantapöydän numero oli 17, ja tuota pöytää kutsutaan edelleen Mannerheimin pöydäksi.

Kotimaisen mädin Marski halusi tavallisesti herkutella paahtoleivän ja voin kera.

Kala on Mannerheimin lempiruokaa, ja jos hänen teki mieli kuhaa, se hankittiin Mikkelin Klubille vaikka Hämeestä asti. Myös rapurisotto ja pinaattiletut olivat Marskin lempiruokalistalla.

Muun muassa sankarivainajien päivänä lounaalla tarjottu kylmä lohi oli haudutettu kalaliemessä ja jätetty maustumaan yön ajaksi. Suosikkikastike kylmälle kalalle oli Mannerheimin pöydässä usein käytetty hollanninkastike. Lempilisuke oli kuorineen uunissa ruskeiksi haudutetut perunat.

Muita toiveruokia olivat kalakeitoista seljanka, hienona ruokalajina arvostettu kalafärssi eli -mureke sekä lammaskaali. Saattoipa joskus pääruokana olla kaalipiirakkakin.

Metsästystä harrastavalle Mannerheimille myös riistaruuat, jänis- ja hirvipaistit, olivat mieluisia.

Sesonkiherkut näkyivät aina Mannerheimin pöydässä. Alkukesästä herkuteltiin raparperivanukkaalla tai metsämansikoilla. Mansikka-aikana tarjolla oli hyöty- eli puutarhamansikoita tai niillä täytettyä marenkikakkua. Tai ateria kruunattiin vadelmilla somistetulla vanukkaalla.

Syksyllä tarjoiltiin kauden marjoista karpalojäädykettä tai -kiisseliä. Saatettiinpa joskus nautiskella jopa ulkomailta tuotuja hedelmäsäilykkeitä, kuten purkkipäärynöitä 8.8.1944 junassa tarjotulla päivällisellä, jolloin Mannerheim oli juuri nimittänyt hallinnossa olevana tasavallan presidenttinä maan hallituksen. Tuo menu oli kuulemma marsalkan 75-vuotissyntymäpäiväaterian lisäksi ainoa junassa nautittu menu.

Joskus kahvin kera tarjottiin marsalkan mielileivonnaista, sacherkakkua.

Vaatimattomilla lounailla saatettiin aterian päätteeksi syödä viiliä, joka toki kuului Marsalkan lempiperusruokiin. Viiliä tarjottiin Mikkelin Klubilla vuonna 1944 kesän aikana jopa 84 lounaalla.

Mannerheimin juomakulttuuri juontaa juurensa hänen vuosistaan Venäjällä maan keisarillisessa armeijassa. Silloin palkan lisäksi kuului lounaalla yksi ja päivällisellä kaksi snapsilasillista votkaa. Jääkylmäksi viilennettynä juoman sai kaadettua ”yli äyräitten”.

Akvaviitti oli marskin makuhermoille sopiva, mutta sota- ajan säännöstelyn vuoksi sen hankkiminen oli vaikeaa. Tikkuviina ei taas ollut miehen mieleen, siksi Marski pyysi adjutanttiaan Ragnar Grönvallia vuonna 1942 kehittämään jonkin kelvon juotavan. Näin syntyi kuuluisaksi kehittynyt, piripintaan kaadettu Marskin ryyppy, joka juotiin ennen ateriaa ruokahalun herättäjänä.

Sekoituksessa oli 500 millilitraa akvaviittia, 500 millilitraa pöytäviinaa, 20 millilitraa vermuttia ja 10 millilitraa giniä.

Ensimmäinen siemaisu korkeajalkaisesta snapsilasista oli ”poikki puraisu”, sitten toinen ja kolmannella lasi tyhjäksi.

Muut ruokajuomat olivat pääasiassa ranskalaisia viinejä. Marsalkka muisteli lämmöllä myös lapsuuden aikaista Louhisaaren juomaa, joka oli hänen isoäitinsä resepti mustaherukanlehdistä.

Kahvin ja konjakin Mannerheim nautti huuhtelemalla suun ensin vedellä, sitten lämmittämällä kahvilla ja lopuksi siemaisemalla konjakkia.

Mannerheimin sanotaan maksaneen sota-ajan Mikkelin Klubin ruokajuomat omasta pussistaan, koska niihin valtio ei antanut määrärahoja.

Ruokailun aikana Mannerheim ei suvainnut sotapuheita ja strategiapohdintoja. Puhe alkoi vaikka pöydän kukista, joita Mannerheim halusi aina olevan koristeina.

Ateria piti rauhoittaa muulle sivistävälle keskustelulle ja pääasiassa suomeksi, jonka hän oli määrännyt sotilaskieleksi.

Itse hän puhui sanojensa mukaan kuutta ja puolta kieltä, mutta osasi lukea ja kirjoittaa 13 kieltä. Muun muassa kaksi vuotta kestävällä Aasian ratsastuksellaan hän oppi kiinaa, muttei koskaan mieltynyt maan keittiöön.

Lue myös:

Mikkelissä aterioidaan Marskin seurassa - tarjolla marsalkan lempiruokia