Moni maistelee mielellään eri maista tulleita ja eri tavoin paahdettuja kahveja. Kahveissa piilee myös mainio keskustelunaihe. Kuva: Jarno Mela
Tapakouluttaja: Ei kännykkää kahvipöytään ‒ ”Maailman kiinnostavimman keskustelun pitäisi olla käynnissä tässä ja nyt”
Yhteinen kahvittelu tarjoaa parhaimmillaan kaikille osapuolille virkistystä, mutta se edellyttää, että kaikki unohtavat stressaamisen.
Tarjoilujen vähäisyydestä ei kannata stressata. Tärkeintä on loihtia vieraille tervetullut olo. Kuva: Jaana KankaanpääMissä ovikello soi, siellä on perinteisesti voinut odottaa kahvin pian porisevan. Ei ole montakaan vuosikymmentä siitä, kun yllätysvieraita saattoi pistäytyä kahvittelemaan käytännössä missä päin Suomea tahansa.
Tapakouluttaja, tietokirjailija Helena Valonen kuitenkin huomauttaa, että yllätysvierailut olivat pitkään käytännön sanelema juttu. Kännyköitä edeltävänä aikana ihmisiä ei nimittäin saanut kiinni yhtä helposti kuin nykyään.
Valonen antaa esimerkin omasta lapsuudestaan: hän varttui Kiukaisissa Satakunnassa, eikä tuolloin ollut tapana pitää ovea lukossa. Kotona oli yleensä aina vähintään yksi ihminen, ja kylään pistäytyjille katettiin pöytään kahvin lisäksi yleensä pullaa tai voileipää, hieman kellonajasta riippuen.
Nykyaikainen vieras kuitenkin ottaa teknologian kehityksestä hyödyn irti ja kysyy etukäteen kohteliaasti, sopisiko hänen pistäytyä. Tästä puhelusta alkaa tapahtumaketju, jonka aikana Valonen kehottaa kaikkia kahvittelun osapuolia rentoutumaan.
Yhteisen kahvihetken on nimittäin tarkoitus olla kaikille virkistävää, eikä stressaaminen tietenkään ketään virkistä. Isäntäväen ei siis ole syytä stressata tarjoilujen vähäisyydestä tai unohtuneesta viikkosiivouksesta, vaan tärkeintä on tarjota vieraille tervetullut olo.
Vieraan puolestaan on syytä muistaa, että toisen kotiin ei mennä kriitikon asemassa, Valonen muistuttaa.
”Kylään ei mennä laihduttamaan, eli pöydän antimia maistellaan kiinnostuneena. Jos taas pöydässä on esimerkiksi kakkua ja vieras on allerginen kananmunille, hän kertoo kohteliaasti nauttivansa tänään vain tätä hyvää kahvia.”
Valonen soisi myös kursailun vähenevän. Kun kutsu kahvipöytään käy, on vain kiusallista, jos kukaan ei rohkea aloittaa tarjoiluista nauttimista.
Jos vierailla on lapsia mukanaan, Valonen muistuttaa, että vanhempien tehtävä on huolehtia, että lapset syövät pöydän ääressä eivätkä juokse leivokset kädessä.
”Lapset viisastuvat, kun heillä on selkeät rajat. Kun rajat opetellaan kotona, ne ovat selvät muuallakin.”
Aikuisille puolestaan Valonen painottaa, että puhelimet pidetään äänettömällä ja poissa silmistä. Ja vaikka televisiosta tulisin kauden tärkein urheilutapahtuma, kuvaruudun ääreen ei rynnätä.
”Maailman kiinnostavimman keskustelun pitäisi olla käynnissä tässä ja nyt juuri näiden ihmisten kanssa.”
Kahvittelun on tarkoitus nauttia yhteisestä ajasta ja tarjota mahdollisuus saada keskustelemalla uutta tietoa. Valonen painottaa asiaa, joka valitettavasti aina välillä pääsee unohtumaan, vaikka sen pitäisi olla itsestäänselvää: kaikki ovat tasa-arvoisia. Avomielinen keskustelija pystyy suhtautumaan jokaiseen keskusteluun mahdollisuutena oppia uutta.
Viime vuosina yhä uudet tutkimukset ovat osoittaneet uusia kehon ja mielen välisiä yhteyksiä, ja tämän asian ymmärtämisestä Valonen on mielissään. Jos ihminen pitää katseen koko päivän ruudussa ja haukkaa jotain nopeasti toisella kädellä, onko loppujen lopuksi ihme, että illalla olo on vetämätön ja vatsa sekaisin? Ei ihmiselimistöä ole tarkoitettu jätemyllyksi.
Ruoka ja juoma ovat parhaimmillaan seurassa ja ajan kanssa nautittuna, sillä muiden ihmisten kanssa keskustelu virkistää aivoja ja ehkäisee ruuan hotkimista, Valonen muistuttaa.
”Kunnon tauoista me kaikki saamme energiaa ja lopulta olemme tehokkaampia.”
”Kohtelias vieras tekee salapoliisityötä ja selvittää isäntäväen kahvimaun etukäteen, sillä makuja on nykyään monia.”
Valosen mielestä suomalainen kahvittelukulttuuri sinänsä voi oikein mainiosti, ja syynä siihen kahvimaun laajeneminen. Vielä viime vuosituhannella kahvi tarkoitti suodatinkahvinkeittimellä valmistettua vaaleapaahtoista juomaa, mutta maailma on avartunut tässä välissä hurjasti.
Kotien kahvikulttuuri voi nimittäin olla nykyään juuri niin persoonallinen kuin asukkaansakin. Yksi vannoo edelleen tutun kahvimerkin nimeen, kun taas toinen maistelee mielellään eri maista tulleita ja eri tavoin paahdettuja kahveja ja kolmas on hankkinut kahvilatason espressokoneen.
”Kun pääsemme maistelemaan kahveja ja puhumaan kahvista eri ihmisten kanssa, saamme samalla helpon puheenaiheen”, Valonen mainitsee.
Hän on huomannut, että kahvipaketti on palannut mieluiseksi ja halutuksi kyläilytuliaiseksi. Syynä tähän on se, että kahvin hinta alkoi nousta vuonna 2022.
”Kohtelias vieras kuitenkin tekee salapoliisityötä ja selvittää isäntäväen kahvimaun etukäteen, sillä makuja on nykyään monia”, Valonen muistuttaa.
Valonen on pitänyt vuosikymmeniä koulutuksia hyvistä tavoista ympäri Suomen. Ensimmäiset koulutukset hän piti asuessaan Varsinais-Suomen Laitilassa, jossa hän viljeli miehensä kanssa vihannestilaa.
Kylään ei mennä laihduttamaan vaan pöydän antimia maistellaan kiinnostuneena, tapakouluttaja neuvoo. Kuva: Jaana KankaanpääVuosikymmenten aikana Valoselle on käynyt selväksi, että maaseudulla elää valtava tiedonjano.
”Olen tavannut paljon maanviljelijöitä, jotka ovat erittäin kiinnostuneita tapakulttuurista. Monelle on tärkeää saada imeä uutta tietoa omaan tahtiinsa ja rauhassa.”
Maaseudulla kannattaisi Valosen mukaan ottaa ilo irti suomalaisen kahvittelukulttuurin edistämisestä. Kauniissa kodeissa kelpaisi pitää iltapäiväkahveja kesken työpäivän riippumatta siitä, ovatko kahvittelijat maatalousyrittäjiä vai kotikonttorissa etätöitä tekeviä.
Tapakouluttaja antaa vielä yhden vinkin yhteisiin kahvihetkiin.
”Myös puheenaiheita kannattaa miettiä. Ei ole kaunista kytätä vieraiden kanssa naapuria.”
Kahvitauon jälkeen kaikki ovat tehokkaampia arjessa. Kuva: Lari LievonenArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
