Voisiko tuottajahintoja nostaa suoraan kuluttajahintaan lisättävällä tuottajalisällä? – "Jos ruokaketju saataisiin kuntoon, ei tällaisia kampanjoita tarvittaisi"

Tuottajahintojen laahaaminen ja tuotantopanoskustannusten nopea kasvu on ajanut erityisesti sikatilat taloudelliseen ahdinkoon. Kuvituskuva. Kuva: Johannes Tervo

Noin 60 prosenttia suomalaisista kertoi MT:n gallupissa olevansa valmiita maksamaan kotimaisesta ruuasta enemmän, jos näin voidaan taata maataloustuottajille kohtuullinen tulotaso.

Suomalaisten maksuhalukkuus toisikin toteutuessaan helpotusta kannattavuuskriisistä kärsivälle maataloudelle.

Matalien tuottajahintojen kanssa on kuitenkin kamppailtu jo pidemmän aikaa, eikä ratkaisua ole löytynyt.

Ruokaketjun muilta osilta on puuttunut halua tai keinoja nostaa tuottajahintoja, eivätkö tuottajat itse ole onnistuneet vaikuttamaan markkinoihin. Nyt tuotantopanoskustannusten nousu uhkaa kaataa monia tiloja, jollei tuottajahintoja saada nousuun.

Kuluttajatutkimuskeskuksen Eva Heiskasen mukaan galluptuloksen konkretisoituminen kulutuspäätöksiksi on epätodennäköistä. Kuluttajien valintoihin voi kuitenkin yrittää vaikuttaa konkreettisilla lupauksilla siitä, että korkeampi hinta välittyy suoraan tuottajille.

Yksi keino helpottaa tuottajien ahdinkoa voisi siis olla siirtää tuottajahinnan nousu suoraan kuluttajahintoihin vapaaehtoisena tuottajalisänä.

Ruokatieto yhdistyksen toiminnanjohtaja Anni-Mari Syväniemi näkee ajatuksessa ylimääräisestä tuottajalisästä tuotteen loppuhinnassa potentiaalia, mutta myös haasteita.

"Minun toiveeni olisi tietysti se, että ruokaketju saataisiin kuntoon niin, että ruualla on joku hinta jo silloin kun se lähtee maatilalta. Silloin tällaisia kampanjoita tai merkintöjä ei tarvittaisi", Syväniemi sanoo.

"Alkutuottajalle maksettava hinta kohdilleen! Ei uusia merkkejä tai järjestelmiä, vaan kohdennetaan resurssit parempiin tuottajahintoihin", hän vetoaa.

Syväniemen mukaan erilaisia keinoja viestiä kotimaisista tuottaja- tai ympäristöystävällisistä valinnoista kuluttajille on pohdittu tiuhaan viime vuosina.

"Tällaiset kampanjathan ovat pohjimmiltaan markkinointia, mutta jos ne lisäävät kuluttajan kiinnostusta siihen, mistä hänen ruokansa tulee ja miten ruokaketju toimii, niin ne ovat parempia kuin hyviä."

Hänen mukaansa myös MTK:lla ja tuottajaosuuskunnilla on peiliin katsomisen aika.

"Tässä on nyt käynyt niin kuin Pekka ja susi -sadussa. Ei kukaan enää usko, että tuottajat ovat kannattavuuskriisissä, kun niin on sanottu joka syksy."

Elintarviketeollisuusliiton (ETL) johtaja Heli Tammivuori muistuttaa, että se joka myy tuotteen kuluttajalle, määrittelee myös tuotteen kuluttajahinnan.

"Kerätyt tulot tulisi myös tehokkaasti välittää yksittäiselle viljelijälle asti."

Tammivuoren mukaan nykyisen kaltaisia tuotantopanosten äkillisestä kallistumisesta johtuvia kannattavuuskriisejä voitaisiin lääkitä myös toisenlaisilla kaupan hinnoitteluun liittyvillä mekanismeilla.

"Sopimuksiin voitaisiin kirjata jotkut indikaattorit, joiden täyttyessä myyjällä olisi mahdollisuus poiketa jo sovituista hinnoittelujaksoista. Näin hintavaihtelut välittyisivät teollisuuden kautta alkutuottajalle nopeammin. Täytyy muistaa, että mekanismi toimisi myös toiseen suuntaan. Kustannusten laskiessa myös asiakkaan kanssa neuvotellut hinnat taas laskisivat."

Haittapuolena tällaisessa järjestelmässä olisi kuluttajahintojen vaihtelu.

"Keski-Euroopassa kaupoilla ei ole tällaisia pitkiä hinnoittelujaksoja, ja esimerkiksi koronapandemian aikana kuluttajahinnat heilahtelivat siellä huomattavasti enemmän kuin Suomessa", Tammivuori toteaa.

Lue lisää:

Enemmistö suomalaisista maksaisi ruuasta enemmän, jos sillä turvattaisiin viljelijän toimeentulo – mikseivät tuottajahinnat nouse?