Näin EU seuraa ruokaturvallisuutta: Belgiassa valmistetaan ruuasta vertailunäytteitä, joita välitetään eteenpäin ympäri maailmaa
Vertailumateriaalien avulla Euroopan komissio pitää huolen siitä, että ruoka on unionin markkinoilla turvallista.
Håkan Emteborg työskentelee vertailumateriaalien parissa Belgian Geelissä. Elintarvikkeiden lisäksi vertailumateriaalivalikoima on räätälöity vastaamaan EU:n politiikan tarpeita esimerkiksi nanoteknologiassa ja lääketieteessä. Kuva: Juha RoininenEU:ssa kuluttaja voi luottaa siihen, että kurkussa on vain sen verran torjunta-aineita, kalatahnassa raskasmetalleja ja tummassa suklaassa kadmiumia kuin lainsäädäntö sallii.
Jotta ruokaa voidaan pitää EU:n markkinoilla turvallisena, sen tulee siis täyttää sille määrätyt standardit.
Kuluttajille haitallisten aineiden määriä elintarvikkeissa seurataan vertailumateriaaleilla, joita Euroopan komission tutkimuskeskus (JRC) valmistaa Belgian Geelissä.
Nämä materiaalit ovat testipaloja EU:n lainsäädännöstä. Niitä kutsutaankin ”pullotetuiksi totuuksiksi”, joita myydään eteenpäin testilaboratorioihin ympäri maailmaa, projektipäällikkö Håkan Emteborg kertoo Maaseudun Tulevaisuudelle.
Ruokatuotteista valmistetaan näytteitä jauhamalla ne pulveriksi, minkä jälkeen ne kuivataan. Yhden materiaalin valmistus voi viedä Emteborgin mukaan useita viikkoja.
Valmiin testimateriaalin mukana tulee todistus, joka kertoo esimerkiksi sen, kuinka paljon kadmiumia, kuparia, mangaania ja nikkeliä tumma suklaa saa sisältää.
”Meillä on varastoissamme konkreettisia paloja Euroopan unionin lainsäädännöstä”, Emteborg summaa.
”Vertailumateriaalien tarkoituksena on parantaa mittausmenetelmien laatua EU-jäsenmaissa ja niiden ulkopuolella. Nämä ovat työkaluja, joita olemme tehneet eurooppalaisen lainsäädännön tueksi.”
Vertaamalla omia mittauksiaan Geelissä valmistettuihin vertailumateriaaleihin, laboratoriot saavat selville, ovatko heidän menetelmänsä EU-lainsäädännön mukaisia. Testauslaboratoriot käyttävät materiaaleja muun muassa tutkimusmenetelmien arviointiin ja laadunvalvontaan.
”Puolet Geelissä valmisteluista materiaaleista päätyy laboratorioihin Eurooppaan, viidennes Aasiaan ja loput Amerikkaan”, Emteborg sanoo.
Vertailumateriaalien valmistamisen ja eteenpäin myymisen taustalla on toive kehittää globaalia ruokaturvallisuutta. Prosessin avulla voidaan seurata lainsäädännön toteutumista, kuten terveydelle haitallisten alkuaineiden enimmäispitoisuuksia sekä jäljittää mahdollisia syitä ruuan saastumiselle.
”Jos testilaboratoriot saavat omilla laitteillaan samat arvot kuin vertailumateriaaleissa, ne mittaavat EU-standardien mukaisesti. Jos taas eivät, seuraukset voivat olla vakavia, koska väärät mittaustulokset voivat johtaa vaarallisiin elintarvikkeisiin ruokamarkkinoilla”, Emteborg selventää.
Menettely tuo turvaa myös elintarvikkeiden kaupankäyntiin. Kun laboratorio havaitsee ongelman mittausprosessissaan, se yrittää löytää ongelman syyn ja korjata prosessin.
”Jos esimerkiksi Etelä-Amerikassa kaakaopavuista mitatut kadmiummäärät ylittävät vertailumateriaalien salliman rajan, niitä ei voi tuoda EU:n markkinoille.”
Geelin tutkimuskeskus Belgiassa on yksi suurimmista vertailumateriaalien kehittäjistä ja tuottajista maailmassa. Se tarjoaa tällä hetkellä yli 760 vertailumateriaalia ja toimittaa noin 20 000 testiyksikköä vuodessa testauslaboratorioihin maailmanlaajuisesti.
Lue myös:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
