Maidontuottaja uskoo Suomen pysyvän maitomaana myös tulevaisuudessa

Johanna Vakkamäki uskoo suomalaisen maidon tulevaisuuteen. Kuva: Sanne Katainen

Johanna Vakkamäki pyörittää yhdessä miehensä sekä äitinsä kanssa Vakkamäen maitotilaa Vihdissä jo viidennessä polvessa. Itse tilalla on ollut jo 1600-luvulla toimintaa, ja pihapiirin vanhimmat rakennukset ovat jopa 1700-luvulta.

Tilalla on noin 200 lehmää, joista lypsäviä on noin 160. Nuorkarjaa on noin 100 hiehoa. Pihatossa on kolme lypsyrobottia, jotka hoitavat lypsämisen. Lehmät lypsetään keskimäärin kolme kertaa päivässä. Tila tuottaa maitoa Valiolle noin kaksi miljoonaa litraa vuodessa.

Eläinten hyvinvointi on eläinlääkärin koulutuksen saaneelle Vakkamäelle toiminnan lähtökohta. Lehmät saavat vapaasti liikkua pihatosta laitumelle. Lypsylehmille on kolme omaa lohkoa, joita vaihdetaan noin viiden päivän välein. Umpilehmät ja tiineet hiehot laiduntavat koko kesän. Niillä on käytössä noin 10 lohkoa, joita vaihdetaan päivän tai kahden välein. Rotaatiolaidunnuksen taustalla on ajatus siitä, että maaperää ei kuluteta puhki.

Maidon roolista osana ravitsemusta on käyty paljon keskustelua. Maidon suositusta on laskettu esimerkiksi tuoreissa pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa. Lisäksi maidontuotannon ympäristövaikutuksia on tuotu esille.

”Tuntuu, että maitoa on parjattu koko ympäristökeskustelussa. Kasviksilla on tietysti paikkansa ja ne ovat isommassa roolissa tulevaisuudessa. Yleisesti olen sitä mieltä, että kaikki ruoka, mikä meillä on tuotettu, pitäisi pystyä tuottamaan paremmin, eettisemmin ja ekologisemmin”, Vakkamäki toteaa.

”Samalla ihmisten pitäisi olla valmiita maksamaan laadukkaasta ja kotimaisesta ruoasta vähän enemmän. Suuri kysymys onkin, ovatko ihmiset valmiita tinkimään muusta ja siirtämään lisää rahaa ruoantuotantoon valinnoillaan.”

Maito on järkevästi tuotettua hyvää energiaa, sanoo tuottaja. Kuva: Sanne Katainen

Vakkamäki tiedostaa negatiivissävytteisen keskustelun varsinkin sosiaalisessa mediassa. Vaikka ilmapiiri on välillä ikävä, haluaa hän keskittyä omaan tekemiseensä.

”Trendi on menossa siihen, että maito on saatu vähän huonoon valoon. Ilmapiiri on välillä ikävä tuottajan näkökulmasta. Kyllähän sitä toivoisi, että keskustelu monipuolistuisi. Tilatasolla yritämme sulkea pahimman keskustelun pois mielestä ja keskittyä omaan tekemiseen ja sen kehittämiseen.”

”Toivon, että Suomi pysyisi yhä maitomaana ja uskon, että niin käykin. Sellaisenaan kulutetun maidon määrä vähenee, mutta se siirtyy muihin maitotuotteisiin. Toivoisin, että maidontuotanto pysyy perhejohtoisena. Huolenani on, että Suomessa ei osata arvostaa maataloutta, ja kun muualla maailmassa olosuhteet hankaloituvat, on vaarana, että joku osaa arvostaa enemmän vesivarojamme ja tuottavia peltoja. Toivottavasti emme näe tilannetta, jossa maatiloja siirtyisi ulkomaalaisomistukseen.”

Eläinten hyvinvointi on toiminnan lähtökohta. Kuva: Sanne Katainen

Vakkamäki nostaa esille EU:n roolin aiheen käsittelyssä.

”Koen tärkeäksi, että viestiä pohjoismaisesta tuotantotavasta pitäisi viedä eteenpäin. Meillä on hyvin puhdas tuotanto, ja esimerkiksi antibiootteja käytetään tosi vähän eläintuotannossa. Lisäksi huomiota pitäisi kiinnittää eläinten ruokintaan. Kun tutkitaan esimerkiksi maitotuotannon ympäristövaikutuksia, tutkitaan helposti vain julkaisuja, jotka on tehty muualla maailmassa, jossa toiminta on hyvin erilaista. Olemme pieni markkina, mikä selittää varmasti asiaa”, Vakkamäki toteaa.

”Pitäisi katsoa laajemmin ilmastovaikutusta, työhyvinvointia, eläinten hyvinvointia ja biodiversiteettiä. Jos katsoo vain yhtä lokeroa, voi näyttää, että emme ole niin hyviä, mutta jos katsoo laajasti koko skaalaa, alamme olla todella hyviä.”

Vakkamäki korostaa, että EU-tasolla olisi tärkeä tehdä maakohtaisia selvityksiä. Jos mittausta ja raportointia tehdään vain yleiseurooppalaisilla standardeilla, voivat tulokset olla täysin erilaisia kansallisen tutkimuksen kanssa.

Lehmät saavat liikkua vapaasti pihatosta laitumelle. Kuva: Sanne Katainen

Maitoa tuotetaan Vakkamäen mukaan suurimmaksi osin panoksilla, joita ihmiset eivät voi käyttää. Hän viittaa esimerkiksi nurmiviljelyyn sekä viljanviljelystä syntyviin raaka-aineisiin, jotka eivät sovi myllyteollisuuteen, tai rapsiin, josta öljy on puristettu pois.

”Tämä on todella hieno järjestelmä, kunhan pidetään huoli siitä, että eläimet voivat hyvin ja että ympäristöä käytetään fiksusti. Tämä on maidon iso puolto ravintoketjussa. Se on hyvää energiaa, joka on tuotettu järkevästi.”

Vakkamäki haluaa tuoda esiin myös nurmiviljelyn, johon kiinnitetään hänen mukaansa liian vähän huomiota.

”Nurmella olisi Euroopassakin suurempaa merkitystä, kuin mitä sitä nykyään viljellään. Nurmella on jo pelkästään hiilen sitomisen kannalta tärkeä merkitys. Lisäksi sen viljelykierto on loistava. Korjaamme nurmea kolme tai neljä kertaa vuodessa. Lehmä jalostaa nurmen maidon lisäksi sonnaksi, jota pystytään käyttämään lannoitteena. Kasvinviljely tarvitsee myös eläintä. Mielestäni on ekologisempaa käyttää lantaa kuin tuoda apulantaa ulkomailta.”