Monet pääsiäisruoat ovat venäläis-karjalaista alkuperää mutta tätä perinteistä herkkua nautittiin aluksi vain Varsinais-Suomessa ja Hämeessä

Rahkasta valmistettu jälkiruoka pasha siirtyi suomalaisten pääsiäispöytiin siirtokarjalaisten mukana Venäjältä. Kuva: Kari Salonen

Pääsiäisenä on perinteisesti nautittu runsas ateria, sillä pitkäperjantaihin päättyi 40 päivää kestänyt paastonaika. Suomalaiset ovat todennäköisesti paastonneet jo kristinuskon alkuaikoina.

Perinteistä pääsiäismämmiä syötiin aluksi vain Lounais-Suomessa ja Hämeessä, mistä se levisi koko Suomeen. Jo 1600-luvun puolella tunnettiin varsinaissuomalaisten valmistama tumma ja makea ruismaltaista keitetty, ja sen jälkeen uunissa paistettu ruoka. Mämmiä syötiin happamattoman leivän muistoksi, jota juutalaiset leipoivat lähtiessään kiireessä pakoon Egyptin orjuutta.

Sana mämmi tunnetaan myös muissa suomensukuisissa kielissä. Esimerkiksi pohjoissaamen sana meađmma tarkoittaa raakaa leipää tai puuroa, ja karjalan sana mämm merkitsee litteää, mallasjauhoilla päällystettyä leipää.

Mämmin valmistus aloitettiin noin viikkoa ennen pääsiäistä. Se nautittiin kylmänä sellaisenaan tai ruisleivän päällä. Verrattain uusi tapa on laittaa mämmin päälle kermaa ja sokeria.

Mämmillä on herkuteltu Suomessa jo yli 400 vuotta.  Kuva: Kari Salonen

Karjalasta ja Venäjältä tulevat monet klassiset pääsiäisjälkiruoat. Kielitoimiston sanakirjan mukaan pasha tarkoittaa rahkasta valmistettua makeaa pääsiäisjälkiruokaa. Pasha tarkoittaa venäjäksi myös pääsiäistä.

Venäjän ortodoksit söivät perinteisesti pashaa. Suomalaisten pääsiäispöytiin se kulkeutui Venäjän siirtokarjalaisten myötä ja alkoi yleistyä 1970-luvulta lähtien.

Pashan valmistustapa vaihteli saatavissa olevien aineisten mukaan. Eräs tapa oli jäädyttää pasha niin kylmäksi, että se muistutti melkein jäätelöä.

Toinen perinteinen ortodoksien jälkiruoka on kulitsa. Se on hiivataikinasta valmistettu iso pyöreä pääsiäispulla, jota on nautittu perinteisesti pashan kanssa. Kulitsan ja pashan tekoa yhdistää se, että kulitsan pintaan on muotoiltu pullataikinasta kirjaimet XB, ja nämä kirjaimet löytyvät myös perinteisestä pashamuotista. Kirjaimet tarkoittavat ”Kristus nousi kuolleista”.

Pääsiäislampaan tilalla on syöty aiemmin kevätteurastuksen tuotteita, kuten nautaa tai sikaa. Kuva: Jaana Kankaanpää

Pääsiäislampaan syöminen yleistyi Suomessa tiettävästi vasta 1900-luvulla, vaikka sitä oli syöty jo 600-luvulta lähtien Euroopassa. Ennen pääsiäislammasta suomalaiset söivät kevätteurastuksen tuotteita, pääasiassa nautaa tai sikaa.

Lammas muistuttaa uhrikaritsaa, jota syötiin juutalaisen pääsiäisen pesahin aikaan, mutta toisaalta se muistuttaa myös vertauskuvallisesti Kristusta uhrikaritsana.

Kananmunia suomalaisissa taloissa alettiin syödä pääsiäisenä kananhoidon yleistyessä 1800-luvulta alkaen. Muninta oli lisääntynyt valoisten päivien ansiosta tai munia oli ehtinyt kertyä paaston vuoksi.

Muna symboloi uutta elämää, hedelmällisyyttä ja jälleensyntymistä. Erityisesti Karjalassa munia koristettiin, vieritettiin ja lyötiin yhteen eli liitsattiin. Suosittu munien maalausväri oli punainen. Joissakin suomalaisissa ortodoksikirkoissa jaetaan yhä punaisiksi värjättyjä kananmunia pääsiäisyön jumalanpalveluksen päätteeksi.

Kananmunista kehkeytyi myös suklaamunien perinne. Karl Fazer toi Suomeen Mignon-munan 1890-luvulla vierailtuaan Saksassa. Suussasulavia Mignon-munia valmistettiin aluksi venäläiselle tsaariperheelle.

Suomalaisten pääsiäispöydissä on ollut myös sellaisia ruokia, jotka ovat nykyisin jääneet pois tai tulleet harvinaisiksi. Näitä ovat esimerkiksi verimakkarat, uunijuustot, rieskat ja piiraat.