Väitös: Tyrnin, hunajan ja rypsin alkuperä ja aitous voidaan nyt helposti selvittää laboratoriossa
Tyrnin, öljysiementen ja hunajan alkuperä voidaan selvittää metabolomiikkamenetelmän avulla, selviää Maaria Kortesniemen väitöstutkimuksessa.
Esimerkiksi hunajan alkuperä pystytään laboratoriossa selvittämään uuden menetelmän avulla helposti. Kuva: Jaana KankaanpääPohjoiset olosuhteet antavat tyrnimarjoille, rypsin- ja rapsinsiemenille sekä hunajalle oman, tunnistettavan sormenjälkensä. Näiden elintarvikkeiden alkuperästä voidaan varmistua metabolomiikan avulla, kertoo Turun yliopistossa elintarvikekemiasta perjantaina väitellyt Maaria Kortesniemi.
Kortesniemi tutki alkuperän vaikutusta näiden elintarvikkeiden koostumukseen ja laatuun. Väitöskirjan tuloksia voidaan hyödyntää elintarvikkeiden laadun, alkuperän ja aitouden varmistamisessa sekä kasvinjalostuksen apuna.
Kortesniemi käytti tutkimuksessaan ydinmagneettista resonanssispektroskopiaa eli NMR:ää sekä monimuuttujamenetelmiä, joka mahdollisti useiden pienimolekyylisten aineenvaihduntatuotteiden ilmentymisen ja vaihtelun analysoinnin yhdellä mittauksella.
"Käytetyn metabolomiikkamenetelmän avulla pystytään helposti selvittämään monimutkaisten aineenvaihduntatuotteiden kokonaisuuksien ja elintarvikkeen alkuperään liittyvien muuttujien välisiä yhteyksiä. Erityisesti kasviperäisten elintarvikkeiden koostumukseen vaikuttavat lukuisat alkuperään liittyvät tekijät, kuten perimä ja kasvupaikalle tyypillinen ympäristö ja sää", Kortesniemi toteaa.
Kuluttajien kasvanut kiinnostus elintarvikkeiden alkuperää, aitoutta ja laatua kohtaan on lisännyt uudentyyppisten laadunvarmistusmenetelmien tarvetta. Väitöskirjassa tutkitut elintarvikkeet ovat arvokkaita ja mielenkiintoisia niille tyypillisten aistittavien, ravitsemuksellisten ja bioaktiivisten ominaisuuksien takia.
Kortesniemi havaitsi, että tyrnimarjojen koostumus vaihtelee eri alalajien, lajikkeiden sekä kasvupaikkojen välillä.
"Erityisesti pohjoisille leveysasteille tyypilliset olosuhteet edistävät C-vitamiinin kertymistä tyrniin. Myös perimältään identtinen kasvi tuottaa varsin erilaisia marjoja pohjoisessa ja etelässä", Kortesniemi kertoo.
Rypsin- ja rapsinsiemenien kohdalla kylmempi kasvupaikka lisää monityydyttymättömien rasvahappojen osuutta sekä hidastaa siemenen kehittymistä.
"Ilmiö tunnetaan ilmiasun eli fenotyypin joustavuutena. Kasvupaikkavalinnalla voitaisiin optimoida vaikkapa näiden elintarvikkeiden makua tai bioaktiivisia ominaisuuksia", Kortesniemi ehdottaa.
Kasvialkuperä vaikuttaa myös hunajan makuun, väriin, koostumukseen ja hinnoitteluun. Perinteisesti käytetyt mittausmenetelmät eivät välttämättä anna tarkkaa kuvaa kasvialkuperästä.
"NMR-profiloinnin avulla lajihunajat pystytään luokittelemaan kullekin hunajalle ominaisen sokerikoostumuksen ja muiden kasvialkuperästä kertovien yhdisteiden perusteella. Esimerkiksi voikukkahunajalle tyypillisiä merkkiyhdisteitä tunnistettiin nyt ensimmäistä kertaa", Kortesniemi mainitsee.
Tutkimus korosti samalla tuotenimellä nimettyjen hunajien välisiä koostumuseroja.
"Vaikka kotimaisen lajihunajan kasvialkuperä voi olla monenkirjava, voidaan tietylle kasvilajille tyypillisiä ominaisuuksia silti löytää ja luokitella hunajat hallitsevimman piirteen mukaan", Kortesniemi selvittää.
Tutkijan toiveena on koota suomalaisista hunajista kattava kirjasto, jota voitaisiin hyödyntää vertailupohjana hunajantuottajille tarjottavassa analyysipalvelussa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
