Perniöläinen sukutila viljelee kurkkuja entisen Skotlannin kuninkaan mailla – korjuukausi alkoi viikon verran etuajassa

Agrologikoulutuksen saanut Juho Vainio jatkaa veljensä kanssa sukutilaa Salon Perniössä. Häntä viehättävät erikoiskasviviljelyssä vahva markkinoinnin ja yrittäjyyden meininki. "Avomaankurkut ovat parhaimmillaan mummon kurkkuina ja suolakurkut blinien kera", hän kertoo omista kurkkuherkuistaan. Kuva: Jaana Kankaanpää

Jos sää suosii, sormenkokoiset kurkut kasvavat korjuukypsiksi kolmessa päivässä. Kuva: Jaana Kankaanpää

Avomaankurkut päätyivät purkkiin nelisen vuotta sitten. Aiemmin tila myi kurkkuja myös isommalle suolakurkkuvalmistajalle, mutta nyt vähemmän teollisuudelle. Kuva: Jaana Kankaanpää

Varsinaissuomalainen maisema on kesällä kaunis, mutta melkein tulee ulkomailla olemisen tunne, kun saapuu perniöläiselle kurkkufarmille. Viimeisten peltojen poikki vie nimittäin Skotlannintie ja perillä odottaa Skotlannin Vihannes Oy.

”Tarinoita on monta, mutta yleisimmin kerrotun mukaan täällä on asunut aikoinaan skotlantilainen kuningas ja nämä olivat hänen peltojaan”, kertoo Juho Vainio.

Nyt ne ovat hänen. Tai tarkemmin ottaen Vainion vanhempien, jotka ovat pitäneet vuonna 1726 perustettua tilaa vuodesta 1986.

Juha ja Marianne Vainiolla on edelleen hyppysissään avomaankurkun viljely ja veljeksillä Juholla ja Kallella jalostus.

Tuotteita on siis kaksi: tuore avomaankurkku ja perinteinen maitohappokäymisellä valmistettu suolakurkku.

Kurkun taimet kasvatetaan itse siemenistä, istutetaan peltoon kolmessa rivissä kerrallaan tihkuletkun kanssa ja korjataan koneella. Työntekijöinä on Vainioiden lisäksi 18 ukrainalaista, jotka poimivat kurkut maaten traktorin vetämässä korjuukoneessa.

”Olemme olleet heihin todella tyytyväisiä. Työtä tehdään koko kausi eli 10–12 viikkoa kerrallaan ja välillä seitsemänä päivänä viikossa. Suomalaiset ole valmiita sitoutumaan sellaiseen.”

Ensimmäiset kurkut päästiin korjaamaan lämpimien säiden ansiosta tänä vuonna jo juhannuksen jälkeen, puolitoista viikkoa tavallista aikaisemmin. Noukintaa riittää 7,5 hehtaarilla koko kesäksi. Jokainen kurkkupenkki käydään läpi kolmen päivän välein, kun kasvu etenee.

Kurkut puhdistetaan tilalla, ja keskusliikkeiden kuljetusautot hakevat ne tukkuihin. Tuoretta kurkkua menee koko maahan, suolakurkkua etelään.

Tuoreen avomaakurkun myyminen kauppoihin alkoi viime vuonna, eikä Juho Vainiolla ole pahaa sanottavaa Lidlistä, K- ja S-ryhmistä.

”Meillä kaikki on sujunut hyvin. Kauppa on ottanut avomaankurkun hienosti muiden tuotteiden tapaan satokausituotteeksi ja pitää sitä näyttävästi esillä”, Vainio kiittelee.

Hintaneuvottelut käydään talvella, ja sopimuksiin jätetään väljyyttä sadon valmistumisen ja koon mukaan.

”Myös tuottajan on tärkeää kertoa kaupalle, milloin sato valmistuu. Näin kauppa ehtii katkaista tuonnin eikä ehdi tilata juuri vaikkapa kahden viikon myyntierää”, Vainio painottaa.

Ison kiitoksen saavat myös naapurit, joiden kanssa ”vaihtomaahommat” sujuvat hyvin: Vainiot ottavat välillä viljelyyn vilja- tai juurikasvainioita ja naapurit kurkkumaita.

Vainioiden tila tuotti aikoinaan kurkun lisäksi muitakin vihanneksia ja mansikkaa, mutta rönsyjä karsittiin 2000-luvun alussa ja keskityttiin kurkkuihin.

Suolakurkkuja on tehty nelisen vuotta, ja niitä valmistavan Skotlannin Vihannes Oy:n veljekset perustivat viime vuonna. Suolakurkkujen osuus myynnistä on jo kolmannes, kaksi kolmasosaa myydään tuoreena, osa myös teollisuudelle.

Suolakurkkujen valmistuksessa ei käytetä suolaa eikä etikkaa, vaan maku tulee maitohappokäymisestä ja mausteista. Valkosipuli, piparjuuri, mustaherukan lehdet ja kruunutilli tuotetaan itse tai lähellä.

Vainiot pitävät valttinaan, ettei viljelyssä käytetä kemiallisia tuholaistorjunta- tai kasvinsuojeluaineita. Tarvetta ei ole, koska tuore kurkku menee suoraan myyntiin, Juho Vainio sanoo.

Eikö tautien ja tuholaisten hyökkäys pelota, kun vanhempien ja kahden pojan perheiden leipä on kurkuista kiinni?

”Emme ole vetäneet investointeja niin tiukalle, että on pakko onnistua. Talous kestää myös satovaihtelut.”

Tammikuussa Juho Vainio maistatti ensimmäisillä kansainvälisillä messuillaan Berliinin Vihreillä viikoilla perinteisiä valkosipulisuolakurkkuja. Hän sai suoraa palautetta ja kontakteja sekä ulkomaisiin että kotimaisiin yrityksiin.

Poikiko käynti kauppoja?

”Ei, mutta hyvä kokemus se oli”, Vainio sanoo. Seuraavia messuja ei ole tiedossa, ja sitä ennen yritysten pitäisi tiivistää yhteistyötään kotimaassa, että saataisiin toimimaan yhteinen logistiikka Eurooppaan.