Gourmeeta golfaajille ja muillekin vanhan navetan suojissa

Teemu Suomalainen haluaa navettaravintolassaan myydä ruokamatkoja omaan sielunmaisemaansa. Kuva: Sanne Katainen

Ulkoapäin ravintola Olkihattu näyttää ihan tavalliselta 1950-luvun navetalta. Pihapiirissä on autotalli ja matala omakotitalo.

Sisään astuessa avautuu toisenlainen maailma, rustiikkisen tyylikäs ravintola, joka kutsuu viihtymään myös aulatilaan biljardia pelaamaan tai saunaan ja takkahuoneeseen rentoutumaan. Ravintolasaliin mahtuu puolensataa ihmistä syömään, ja baaritiskillä voi rupatella karjalan murteella tai ainakin kuulla sitä.

Olkihattu on ravintoloitsija-keittiömestari Teemu Suomalaisen luomus. 28-vuotias Suomalainen aloitti yrittäjäuran jo alle parikymppisenä silloisessa Olkihatussa, jonka hänen äitinsä oli perustanut vanhanajan pitopalvelupaikaksi. Jyväskylässä suoritettujen kokkiopintojen jälkeen Suomalainen haki kokemusta huippuravintoloissa Helsingissä, Levillä ja Saimaalla. Virolahdelle hän perusti nykyisen Bistro Bar Potkurin, mutta lähti jatkamaan yksinyrittäjänä vetämään Haminan Bastionissa omaa ravintolaa puolisen vuotta.

Viime kesänä Suomalainen mietti, mitä tehdä. Olkihattu oli ennallaan Virolahdella, ja mies päätti suunnata tarmonsa sinne. Hän remontoisi navetasta ravintolan, jonne tullaan syömään kauempaakin.

Vähän pitemmältä sinne pitää tullakin, sillä lähimpään kaupunkiin Haminaan on 30 kilometriä ja Kotkaan toinen mokoma. Julkista liikennettä ei juuri ole.

Ulospäin Olkihattu näyttää tavalliselta 1950-luvun navetalta. Kuva: Olkihattu

Yhtenä pontimena yrittämiseen oli, että Suomalaisen kotitilan pelloista suuri osa on vuokrattu Kaakon golfille, ja Keski-Euroopassa Suomalainen on nähnyt, miten ruuasta kiinnostuneet ihmiset ajavat mielellään maaseudulle hyvän aterian saadakseen. Miksei siis meilläkin? Alueella on myös paljon mökkiläisiä.

Olkihattu houkuttelee hyvällä, sesonkiin sopivalla ruualla, johon raaka-aineet on hankittu mahdollisimman läheltä. Ruokalistaa muutetaan viisi kertaa vuodessa. Kuva: Sanne Katainen

Koko viime syksyn Suomalainen remontoi navettaa timpuri Ville Bycklingin kanssa. Helmikuussa Olkihattu avautui uudessa kuosissa, vaikkakin ulkoapäin edelleen tavallisen navetan näköisenä.

Keittiöstä saivat lähteä pitopalveluajan kotikeittiökalusteet. Tilalle tuli rosteria ja rautaa, ammattilaistason vehkeet, joilla Suomalainen valmistaa kolmen ja neljän ruokalajin aterioita. Raaka-aineet hän pyrkii saamaan niin läheltä kuin mahdollista.

”Kokkaan klassisella ranskalaisella meiningillä suomalaisista raaka-aineista, onhan sukunimikin Suomalainen”, mies virnistää. Ranskalaisuus tarkoittaa hänen mukaansa sitä, että kaikki tehdään alusta asti itse: leikataan lihat, keitetään liemet luista ja kaloista, leivotaan leivät.

Teemu Suomalainen halusi ravintolaansa ammattilaistason laitteet ja välineet. Kuva: Sanne Katainen

Suomalaiselle kotitilan elämän jatkaminen on tärkeää.

”Olen seitsemäs sukupolvi tällä tilalla. Juuret kantavat minua. Mietin, millainen kaveri oli Mikael Wilkki, joka tuli tälle tilalle vuonna 1848. Tila oli aikoinaan yksi suurimmista Virojoella. Parikymppinen pappani Antero Vilkki rakensi tämän navetan vuonna 1953 Virojoen Tiilikkalaan, ja sen jokainen tiili on itse valmistettu Virojoen savesta. Navetta muutettiin tilausravintolaksi vuonna 2003”, Suomalainen kertoo.

Olkihatun aulatilat on sisustettu viihtyisiksi. Kuva: Olkihattu

Parhaillaan Suomalainen remontoi navetanvintille 120 hengen juhlatilaa. Ensimmäiset häät kesälle 2023 on jo varattu. Tavoitteena on myös majoitustilojen rakentaminen.

Jos vapaata aikaa jää, mies suuntaa Virojokeen kellumaan tai fatbike-ajelulle. Tai laittaa ruokaa, sillä harrastuksekseen hän mainitsee minkäpä muun kuin ruuanlaiton.