Talous

Muuttoliike kaupunkeihin on ollut osittain pakon sanelemaa – entistä useammalla on mahdollisuus asua ja elää väljemmin

Kun kaikki tulot eivät mene asumiseen, jää rahaa muuhunkin elämään. Kyselytutkimusten mukaan suomalaisten enemmistö kaipaa tilaa ja väljyyttä enemmän kuin asunnon sijaintia kaupungin keskustassa.
Timo Filpus
Kun työ ei pidättelee paikallaan, entistä useamman on mahdollisuus miettiä asumisratkaisujaan uudelleen.

Aina kun palaan lentokoneella ulkomailta Suomeen, Helsinki-Vantaan kohdalla liidellessä ihmettelen: missä se kaupunki on? Vaikka ollaan kehä kolmosen tuntumassa, joka puolella tuntuu näkyvän lähes pelkkää metsää ja peltoa.

Täällä on Euroopan kalleimpiin kuuluvat asunnot. Tonttimaa on kuulemma niin pahasti kortilla, että on pakko tehdä vessan kokoisia miniasuntoja ja purkaa Malmin lentokenttäkin kerrostalokolossien tieltä.

Jossain Nurmijärven kaltaisessa maaseutukunnassa edes haja-asutusalueen tonteille ei meinaa saada suunnittelutarveratkaisua eikä rakennuslupaa, sillä keskittämisen ideologia ohjaa yhteiskunnallista päätöksentekoa niin totaalisesti.

Kun kansalaisten enemmistö ilmaisee mielipidekyselyissä haluttomuutensa muuttaa radanvarren elementtisäilömöihin (professori Juha Siltalan ilmausta käyttääkseni), kaupungistumisen ylipapisto rientää julistamaan, että väärin tutkittu.

Miten on mahdollista, että Euroopan harvaan asutuimpiin kuuluvassa maassa asutaan niin ahtaasti ja kalliisti, vaikka tilaa ja kaunista rakennusympäristöä on yllin kyllin?

Tämä kuuluu niihin ristiriitoihin, joita kaltaiseni talonpoikaisjärkeen luottava kansalainen ei pysty käsittämään. Omat todellisen elämän havainnot kun ovat niin kaukana virallisesta ”totuudesta”.

Taloustutkimus toteutti elokuussa laajan kyselytutkimuksen nimeltä Kaupunkiasuminen Suomessa. Lähes 6500 vastaajan tutkimuksessa vertailtiin asuinalueita ja asumismuotoja muun muassa siitä näkökulmasta, millaisia toiveita ja tarpeita asumiseen liittyy eri elämänvaiheissa ja mistä asioista ihmiset olisivat valmiita maksamaan asumisessaan.

Eräs kyselyn selkeä tulos oli, että ihmiset ovat sitä tyytyväisempiä asumistilanteeseensa, mitä maaseutumaisemmin he asuvat.

Maaseudulla asuvista 84 prosenttia kertoi olevansa erittäin tai melko tyytyväisiä asumistilanteeseensa, kun taas kaupunkien keskustoissa sekä keskustan ulkopuolisilla kerros- tai pientaloalueilla asuvilla tyytyväisyys jäi 78 prosenttiin.

Olin vuonna 2020 toteuttamassa Luonnonvarakeskuksen toimeksiannosta Maaseutubarometria. Sen tutkimuksen päätulos oli, että suomalaisten enemmistöllä on maaseudusta hyvin myönteinen kuva: useimmat positiivisiksi luokiteltavat ominaisuudet, kuten hyvä elämä, liitetään selvästi vahvemmin maaseutuun kuin kaupunkiin.

Maaseudulla asuminen olisi monelle ihanteellinen ratkaisu, ja kaupungissa asutaan enemmänkin käytännön syiden pakottamana. Jos suomalaiset voisivat asua omien mieltymystensä mukaisesti, selvästi nykyistä useampi muuttaisi maaseudulle:

23 prosentilla suomalaisista nykyinen asuinpaikka on maaseudulla, joko haja-asutusalueella tai pienen paikkakunnan taajamassa. Kun kysyttiin, mikä olisi mieluisin vakituinen asuinpaikka, maaseudun valitsi 33 prosenttia.

Siis ainakin 10 prosenttia, noin puoli miljoonaa suomalaista, asuisi mieluummin maaseudulla kuin kaupungeissa tai niiden lähiöissä.

Herää kysymys: miksi nämä ihmiset eivät pakkaa kamojaan muuttoautoon ja toteuta asumistoiveitaan?

Se on toki helpommin sanottu ja tehty. Asunnon hankkiminen kuuluu ihmiselämän suurimpiin päätöksiin, ja se tehdään usein pitkälle tulevaisuutta uumoillen.

Tärkeimpiä esteitä asumistoiveiden toteuttamiseen ovat oma ja puolison työ. Suomen noin 2,6 miljoonasta työssäkäyvästä suunnilleen puolet pystyy kuitenkin tekemään työtään etänä, joten entistä useammalla olisi ainakin periaatteessa mahdollisuus toteuttaa haaveensa väljemmästä elämästä.

Mitä kauempana asutaan suurten kaupunkien keskustoista, sitä halvempia ovat tonttimaan ja asuntojen hinnat. Yleensä jo noin 30 kilometrin säteellä keskustasta asunnot alkavat merkittävästi halventua.

Kun asumiskustannukset ovat alhaisemmat, ihmisille jää enemmän rahaa muuhun elämiseen. Myös harrastukset, etenkin yhä suositummaksi käyvä ratsastus, on maaseudun talleilla merkittävästi edullisempaa kuin kaupungeissa tai niiden liepeillä.

Harva käy kaupungin baareissa, yökerhoissa tai kulttuuritapahtumissa päivittäin. Oopperaan kyllä pääsee vähän kauempaakin, ja kun asuminen ei niele kaikkia tienestejä, kaupunkikäynnistä voi tehdä itselleen rentouttavan miniloman vaikkapa yöpymällä hotellissa.

Jo ennen koronaa ja sen monille tuomia etätyömahdollisuuksia suomalaisten asumistoiveet olivat olleet kallellaan maaseudun suuntaan. Puolentoista viime vuoden aikana trendi on vain vahvistunut.

Syyskuussa 2017 Taloustutkimuksen tekemässä kyselytutkimuksessa 53 prosenttia suomalaisista painotti mieluummin asumisväljyyttä kuin keskeistä sijaintia. Neljä vuotta myöhemmin osuus oli kasvanut jo 61 prosenttiin.

Kun kysytään kansalta, saadaan puolueeton vastaus, koska jokainen katsoo asiaa omalta kannaltaan. Nimettömänä tehtävässä ja raportoitavassa kyselyssä vastaajalla ei ole mitään syytä moraaliposeerata tai miettiä, mikä olisi ”oikea” tai poliittisesti korrekti vastaus.

Jos taas haastatellaan julkisesti kiinteistönvälittäjiä tai kaupunkien rahoittamia konsultteja, heillä on väistämättä oma lehmä ojassa, koska heidän bisneksensä on kiinni asumistrendeistä. He ovat asiantuntijoita, mutta sen lisäksi asianosaisia, joiden vastaukset median esittämiin kysymyksiin ovat samalla oman toimialan ja yrityksen markkinointia.

Kannattaa muuten huomata, että kaikkein eniten keskeistä sijaintia painottavat seniorit. Yli 65-vuotiaista 41 % valitsee vaihtoehdon ”pienempi asunto, mutta sijainti lähempänä kaupungin keskustaa”, kun heitä nuoremmista näin ajattelee vain reilu neljännes.

Kaupungistuminen on siis suurelta osin ollut seurausta väestön ikääntymisestä: suuret ikäluokat ovat suuria, joten heidän osuutensa painaa kaikissa tutkimuksissa ja tilastoissa enemmän kuin nuorempien osuus.

On ymmärrettävää, että moni vanheneva ihminen pyrkii hakeutumaan palveluiden ääreen, kun pumppu tai selkä ei enää kestä lumitöitä.

Mutta tämäkin on muuttumassa, sillä entistä nuoremmat ihmiset vanhenevat: nykyisin seniori-iän saavuttavat kansalaiset ovat aiempia sukupolvia ostovoimaisempia ja tottuneempia ostamaan itselleen palveluita, joten enää senkään takia ei tarvitse omasta rakkaasta kodista välttämättä muuttaa kaupunkiin.

Kirjoittaja on Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja.

Lue lisää

Sähköautot ovat moraaliposeerausta ja viherpesua, eikä niillä pelasteta maailmaa

Eipä muusikko arvannut, miten muutto vanhaan pappilaan mullistaisi elämän: "Hyppy tuntemattomaan pelottaa meitä monia"

Kasvissyönti on sukupolvikysymys – tutkimukset ennakoivat muutoksia suomalaisten ruokavalioon

Pohjoisessa on yhä outoa taikaa ja viehätystä – eteläisemmän Suomen asiat tuntuvat siellä jokseenkin merkityksettömiltä