Mineraalien kierrätysjärjestelmä puuttuu Suomesta – harjut ovat täynnä hiekan- ja soranottopaikkoja
Yliopistonlehtori Seija Kultti miettisi erityisen tarkkaan, ennen kuin myöntäisi lupia uusille maa-ainestenottopaikoille: "Harjujen kaksi käyttötarkoitusta riitelevät keskenään."
Harjujen maa-aines on valmiiksi lajittunutta, joten harjualueille on perustettu runsaasti hiekan- ja soranottopaikkoja. Kuva: Johannes TervoHarjut ja reunamuodostumat syntyivät jääkauden loppumetreillä, kun jäätikkö suli ja sen reuna vetäytyi kohti luodetta.
Harjut kulkevat Suomessa enimmäkseen kaakkois–luoteissuuntaisesti. Reunamuodostumat taas ovat lounas–koillissuuntaisia.
Mutta miksi niistä loppujen lopuksi pitäisi olla kiinnostunut?
Ainakin siksi, että harjuissa ja reunamuodostumissa on lajittunutta maa-ainesta, kuten hiekkaa ja soraa, yliopistonlehtori Seija Kultti Helsingin yliopistosta sanoo. Hänen opetus- ja tutkimusalaansa ovat geotieteet ja ympäristötiede.
Suomen yleisin maa-aines on moreeni. Siinä on kaikenkokoisia jakeita sekaisin: kulmikkaita kivenlohkareita sekä hienojakeisia silttiä ja savea.
Moreenialueilla pohjavettä muodostuu vähemmän kuin siellä, missä on lajittuneita maa-aineksia. Moreenin sisältämissä hienojakoisissa koheesiomaalajeissa, siltissä ja savessa, vesi nousee ylöspäin, ja karkeammissa maalajeissa se painuu alaspäin.
Harju- ja reunamuodostuma-alueiden maa-aines on lajittunutta. Harjujen suurimmat, pyöreät lohkareet sijaitsevat syvällä harjujen uumenissa. Lähellä maanpintaa on hiekka- ja sorakerrostumia. Pohjavettä syntyy rynsaasti.
Juomavesi pääkaupunkiseudulle tulee Päijänteestä, mutta muukin olisi mahdollista, Kultti huomauttaa. Päijänne-tunneli ohittaa Hollolassa yhden Etelä-Suomen suurimmista pohjavesialtaista.
”Jos Päijänteen pintavesi jostain syystä likaantuisi, vettä koko Helsingin alueelle pystyttäisiin tuottamaan Kellolanlähteen pohjavesistä. Vettä riittäisi moneksi kuukaudeksi, jos sen käyttöä säännösteltäisiin.”
Koska harjujen ja reunamuodostumien maa-aines on valmiiksi lajittunutta, alueille on perustettu runsaasti sora- ja hiekkakuoppia.
Kultin mielestä harjujen kaksi käyttötarkoitusta riitelevät keskenään.
”Kannattaa todella miettiä ennen uusien, isompien alueiden käyttöönottoa, voisiko soraa tai hiekkaa hankkia muualta.”
Muita hankintatapoja olisivat esimerkiksi moreenista seulominen tai kalliosta murskaaminen.
Suomessa syntyvästä jätteestä valtava osa on mineraaleja, sillä niiltä puuttuu kierrätysjärjestelmä.
”Sora on halpaa suhteessa sen käyttöarvoon, ja soranottopaikat saavat suhteellisen helposti ympäristölupia.”
Myös suuri osa Suomen teistä on vedetty kulkemaan harjuja ja reunamuodostumia pitkin. Sen seurauksena myös monet teollisuusalueet ovat keskittyneet samoille alueille.
”Näillä alueilla pitää olla erityisen varovainen, ettei mikään pääse pilaamaan pohjavettä”, Kultti huomauttaa.
”Pohjavesialueet ovat yhteydessä toisiinsa ja pintavesiin. Jos haitallisia aineita pääsee jossain pohjavesiin, ne eivät pilaa ainoastaan sen paikan pohjavettä, vaan valtavan paljon laajemman alueen.”
Lue lisää aiheesta: Jääkausi muovasi Suomeen harjuja liki joka paikkakunnalle – näin ne ja reunamuodostumat syntyivät
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
