Didymos
Tuomasta saatetaan pitää opetuslapsijoukon luuserina ja laittaa hänet Juudas Iskariotin seuraan Jeesuksen seuraajien B- ellei peräti C-kategoriaan. Tuomas ei nimittäin suostunut uskomaan pelkkien kuulopuheiden varassa, vaan hän rohkeni epäillä.
Epäily ja muista poikkeaminen kai voitaisiin nimetä hänen heikkouksikseen, elleivät ne juuri sitten muodostukin hänen vahvuuksikseen.
Mielestäni terveeseen uskooon kuuluu aina myös tervettä epäilyä – juuri tämä ajatushan pitää meidät ruisleivän syrjässä kiinni ja estää tukehtumasta hengellisyyden pullamössöön.
Usko Jumalaan ei voi olla sama asia kuin naiivi yksinkertaisuus tai helppo höynäytettävyys – eihän? Kristityn on kyllä oltava valmiina ottamaan vastaan se riski, että häntä käytetään hyväksi, sillä pelkillä kylmillä aivoilla varustettuna me jäämme helposti hedelmättömiksi. Kuolemme pystyyyn omaan fiksuuteemme.
Sydämessämme asuu lapsen usko, mutta päätämme vaivaa aikuisen epäily – siinä taitaa olla taistelukenttämme sijainti – pään ja sydämen välillä.
Tässä vaiheessa opetuslapsi Tuomaasta voisi tulla opastajamme. Hän ei kieltänyt päänsä kriittisiä ajatuksia, mutta ei myöskään roudittanut niiden hallalla sydämensä muhevia multamaita elämänsä kevään takatalvessa.
Hankikantoon tarvitaan sekä lämpöä että kylmyyttä, ja lopputulos on vaikkapa Keurusselän kotirannan kevätaamuissa aivan ihana.
Tuomas oli tottunut pitämään puolensa, olihan hän Didymos – kaksonen Kreikan kielellä. Jo äidin kohdussa hän oli joutunut pitämään puolensa ja jakamaan asioita. Ei vihollisen vaan siskon tai veljen kanssa.
Siskosten tai veljesten vääntö on mitä kehittävintä kotiharjoitusta elämän tosikoitoksia silmällä pitäen. Tuomas oli tottunut ottamaan asioista selvän. Sitähän ei voi missään olosuhteissa pitää huonona asiana, pikemminkin suositeltavana.
Lopuksi on kuitenkin pakko teroittaa, että usko ylösnousseeseen ei ole tutkimisen ja ajattelun lopputulos, vaan usko on lahjaa ja se syntyy ylösnousseen kohtaamisesta. Tuomaksenkin tutkimusmatka loppui tietyssä vaiheessa ja sydämen usko sai koko miehen viedäkseen. Siksi Tuomas on niin passeli opetuslapsi meidän jäyhien suomalaisten matkakumppaniksi.
Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. (Hepr.1:1)
Sydämen rikasta ylösnousemusaikaa itsekullekin säädylle!
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
