Tanskalaisella sikatilalla on miljoonavelat ja luja usko alaan
Søren Søndergaardin sylissä on alle vuorokauden vanha porsas. Se saa viettää neljä viikkoa emakkonsa kanssa. Sitten alkaa kasvumatka sikalan osastolta toiselle. Kuva: Viestilehtien arkistoTANSKA, RANDBøL (MT)
”Tietenkin uskon tähän alaan. Lihaa syödään aina, ja olemme alan ykkönen esimerkiksi genetiikan suhteen. Kun tekee asiat niin, että kuluttaja hyväksyy ne, tuotannollani on tulevaisuutta.”
Näin sanoo tanskalainen sikafarmari Søren Søndergaard, 35, Jyllannista.
Hän pyörittää vuonna 1877 perustettua tilaa, jolla on 1 000 emakkoa ja 30 000 porsaan vuosituotanto. Se on promille koko Tanskan sikamäärästä.
20 000 possua kasvatetaan vuosittain teuraspainoon eli 110 kiloon neljällä omalla tilalla, jotka sijaitsevat viiden kilometrin säteellä toisistaan. Kaikilla Søndergaardin tiloilla on yhteensä 14 työntekijää, joista puolet on tanskalaisia ja puolet Romaniasta ja Ukrainasta. Se on tavallista Tanskassa.
Kolmannes possuista menee myyntiin 30-kiloisina. Nyt vain on niin, että ne ostanut tila on lopettamassa ja pitäisi löytää uusi kasvattaja. Vaihtoehtoina on kasvattaa itse tai myydä possut ulkomaille.
Søndergaardin tilan ympärillä on harvaan asuttua maaseutua ja yhä vähemmän ammattitovereita. Sikatilat lopettavat ennätysvauhtia. Syynä on Venäjän viennin tyssääminen.
Niinpä Søndergaard onkin voinut ostaa peltoa ja pari tilaa lisää. Hehtaari maksaa seudulla 120 000 kruunua eli 15 000 euroa. Maatalouslehdessä on ilmoituksia: 360–875 emakon ja 70–125 hehtaarin sikatilat maksavat 4,5–6,5 miljoonaa euroa.
Tilalla on nyt 700 hehtaaria maata, neljän miljoonan euron liikevaihto ja velkaa 100 miljoonaa kruunua eli noin 13 miljoonaa euroa. Lainan korko on 0,4 prosenttia ja marginaali 1–2 prosenttia.
Velkataakka ei ole niin lohduton kuin luulisi. Kööpenhaminan tulipalo 200 vuotta sitten synnytti systeemin, jossa viljelijä lainaa rahaa osuustoiminnalliselta rahoittajalta, joka puolestaan myy vastaavan velkamäärän bondeina eteenpäin. Lainaaja saa marginaalin ja kiinnitys kattaa velallisen konkurssiriskin.
Tanskassa isot velat ovat tavallisia, sillä pitkästä lainasta voi maksaa vuosia pelkkiä korkoja. Nyt tiloja kaatuu siksi, että tilat ovat tulleet lyhennysvaiheeseen, eivätkä rahat riitä.
Søndergaard kasvattaa 6 000 rehutonnista yli puolet itse, jauhattaa kauran, vehnän, ohran ja rukiin ja sekoittaa tilalla joukkoon soijaa, heraa ja vitamiineja.
Tuotantorakennuksessa on tuhat emakkoa ja 2 500 porsasta, omat osastonsa astuttamista odottaville, tiineille ja porsineille emakoille.
”Tiesin tulevista säädöksistä, ja valitsin tällaisen hotellimallin: tiineenä oleva emakko voi mennä vapaasti häkkiinsä tai liikkua yleisissä aulatiloissa”.
Tilaa on 2,5 neliömetriä emakkoa kohden. Possut muuttavat kuukauden ikäisinä kasvamaan muihin yksiköihin. ”Astutuksen hoitaa meidän kolme onnenpekkaamme”, Søndergaard sanoo viitaten ruskeaan karvaiseen karjuun.
Kaikkien sikojen saparot on typistetty, ja joidenkin eläinten kyljet ovat naarmuilla. Vaikeimmille luonteille on omat karsinansa. Virikkeinä on vähän olkia.
”Jos häntää ei typistetä, mutta sitä purraan, jouduttaisiin käyttämään antibiootteja”, tuottajajärjestö Landbrug & Fødevarerin edustaja Jens Dissing Munk perustelee.
”Eläinlääkäri käy kerran kuussa ja määrää tarvittaessa antibioottipistoksia yksittäisille sioille. Ripulitapauksissa koko lääke annetaan rehussa koko karsinalle”, Søndergaard kertoo.
Søndergaard kannattaa vapaata kauppaa ja tuista luopumista, mutta sääntely hiertää häntä.
”Odotan muutosta lannanlevityssääntöihin. Tanska on ainoana maana säätänyt rajat alle EU:n määräysten sekä sen, kasvit ja viljelijän talous vaativat.”
Myös se sieppaa, että Tanskassa eläinsuojelusäädökset ovat lähintä kilpailijaa Saksaa tiukemmat ja teurastamojen palkat EU:n korkeimmat.
”Saksassa viljelijä säästää 8–12 euroa per sika, kun voi myydä biokaasua ja sikaloiden kattojen aurinkosähköä tilan ulkopuolelle. Lopputuotteessa on kuitenkin vain parin sentin hintaero, kun pitäisi olla ainakin 10.”
Søndergaard saa Danish Crownilta 1,37 euroa kilolta 85-kilon ruhosta. Tanskan siat matkaavat teurastamoon puolivuotiaina ja 110-kiloisina, saksalaiset 130-kiloisina.
Luomutuotannolle ja Tanskan tiukoille hyvinvointisäädöksille Søndergård hiukan hymähtää. Sikavienti suuntautuu ympäri maailman, ja ratkaisevaa on hinta ja ruuan perusturvallisuus.
”Luomu ei kiinnosta minua, mutta kuluttaja voi valita, mitä syö. Bisnesmielessä kiinnostaa, jos siltä alkaa näyttää”, Søndergaard sanoo.
Jos Kööpenhaminan kahviloita katsoo, siltä alkaa näyttää.Kauppaketju Coop alensi hiljattain luomutuotteiden hintoja noin viidenneksen. Tuottajahintaan halpuutus ei vaikuta, sillä kaupparyhmiä on useita ja kilpailu kovaa.
”Kauppa ei sanele Tanskassa muutenkaan teollisuuden tai viljelijöiden hintoja, koska tuotanto menee pääosin osaksi vientiin”, teurastamon Hansen kertoo.
Eija Mansikkamäki
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
