Tutkimusmatka kartoittaa Itämeren vointia
JULIA TALVITIE
Tutkimusalus Muikku ruksuttaa tasaisesti kohti Helsingin edustan merialueita. Ilma on hieno ja keinunta vähäistä.
Parin tunnin matkaamisen jälkeen veteen lasketaan erilaisia laitteita. Muikun kapteeni Matti Jalkanen laskee veteen putkinoutimen, jolla otetaan vesinäytteitä eri syvyyksistä.
Seuraavaksi mereen lasketaan isompi putki, joka ottaa näytteen pohjasedimentistä. Meren pohjalle kerrostunut maa-aines on lähes mustaa.
”Tällaisia pohjat yleensä ovat tällä alueella”, kertoo Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen tutkija Emil Vahtera.
Sedimentin mustuus kielii yleensä hapettomuudesta. Hapettomat pohjat voivat vapauttaa siihen aiemmin sitoutuneita ravinteita takaisin mereen.
”Siten sisäinen kuormitus rehevöittää merta entisestään.”
Itämeren suurimpana ja vakavimpana uhkana pidetään rehevöitymistä, joka johtuu pääasiassa suurelta valuma-alueelta tulevista ravinnepäästöistä.
”Kun Itämereen pääsee liikaa ravinteita, leväkukinnat lisääntyvät. Pohjaan vajoavat kuolleet levät kuluttavat hajotessaan runsaasti happea”, Vahtera kertoo.
Jopa kolmannes koko Itämeren pohjasta kärsii happikadosta. Hapettomissa oloissa pohjasta liukenee lisää ravinteita mereen.
Vaikka ravinteiden ja ympäristömyrkkyjen kuormitusta on pystytty vähentämään, on kuormitus edelleen liian suurta.
”Useista pienistä lähteistä tuleva hajakuormitus pitäisi saada kuriin”, Vahtera sanoo.
Tällä hetkellä Itämerta rasittavat pahiten mereen päässeet ja pääsevät ravinnekuormat, haitalliset aineet sekä runsastunut laivaliikenne.
Tutkimusmatka oli laajin tällä alueella tehty matka 50 näytteenottopaikallaan.
Muikulla matkaavat tutkijat saavat aluksen laboratoriossa näytteistä selville muun muassa veden ravinne- ja happipitoisuuden. Pohjasedimentistä selvitetään sen hapettomuus erilaisilla mittalaitteilla.
”Haluamme selvittää, liukeneeko fosforia pohjasta vai sitoutuuko se pohjaan”, selventää tutkimusavustaja Julia Talvitie Helsingin ympäristökeskuksesta.
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuinka suuri osa Helsingin merialueen pohjista toimii fosforin lähteinä ja kuinka suuri osa sitoo sitä itseensä.
Nyt kerättyjä näytteitä tutkitaan vielä tarkemmin laboratoriossa.
”Paikallisesti tilanne on jo hiukan parempi esimerkiksi Suomenlahdella, mutta laajemmalla alueella tilan paraneminen kestää pitkään”, Vahtera toteaa.
Itämerihaaste on Turun ja Helsingin kaupunkien yhteistyössä aloittama hanke.
”Ajatuksena on haastaa kaikki kunnat, kaupungit, yritykset ja yhteisöt sekä yksittäiset kuluttajat mukaan parantamaan Itämeren tilaa”, kertoo Itämerihaasteen koordinaattori Lotta Nummelin.
Vuonna 2007 aloitettu hanke on kerännyt tähän mennessä jo 190 vapaaehtoista toimijaa. Mukaan on tullut myös 12 Itämeren alueen kaupunkia muun muassa Latviasta ja Puolasta.
”Yritykset, kunnat ja muut tahot voivat liittyä haasteeseen esimerkiksi verkkosivujen kautta ja tehdä itselleen toimenpideohjelma n”, Nummelin kehottaa.
LAURA KAKKONEN
Hankkeesta lisää:
www.itamerihaaste.net
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
