Hellan kulmilta Nylykemätönmatikkakeitto
Järvien pohjissa lymyilevä turskakala lähtee alkuvuodesta etsiskelemään seuraa suvunjatkamismielessä. Tuolloin pyydyksensä oikeaan paikkaan laskenut kalamies voi päästä huimille päiväsaaliille.
Kun matikat on saatu kiskottua kuiville, voi taas todeta, miksi se hoitaa kosiomenonsa pimeässä järvenpohjassa. Kauniiksi otusta ei oikein voi sanoa.
Joissain talouksissa kalankäsittelyvastaavalle on pienestä pitäen teroitettu mateen nylkeminen jonkinlaisena ehtona ruuanvalmistukselle. Mutta nyljetty se vasta ruma onkin!
Savolainen gastronomi Lasse Lehtinen on opastanut mateen tiskistä ostavia sanoin ”nyljetty made on ruma kuin alaston pankinjohtaja”.
En tajua miksei nahka saisi olla rikkana rokassa antamassa makua keittoon.
Itse en nahkaa tosin syö, mutta kyllä sekin joillekin tekee kauppansa. ”Nahkahan se on matikan makkein pala”, eräs savolaisisäntä kommentoi minulle vuosia sitten.
Jos haluaa päästä ruuanlaitosta vaivattomasti, kannattaa kokeilla pientä mutkien oikomista.
Ensin tietysti pyyhkäistään nahasta limat irti. Sitten kala perataan ja pilkotaan niin, etteivät maksa ja mädit lipsahda perkeiden mukaan. Kalan voi jättää aika ronskin kokoisiksi paloiksi.
Keiton voikin sitten keitellä niin kuin äiti on opettanut. Kannustan nakkaamaan maksan sekaan, vaikka kaikki eivät kai siihen ole tottuneet.
Jos ruokapöytään on odotettavissa ruotimistaidottomia tai nirsoja vieraita, ruodot ja nahan voi poistaa kalan kypsyttyä keittiön puolella.
Itse varaan ruokapöydälle keittokulhon viereen pikkulautasen, jolla ruodin kalan ja irrottelen nahan. Sitten vain kalat takaisin liemeen ja ääntä kohti.
Antti Hirsaho on Maaseudun
Tulevaisuuden
toimittaja.
antti.hirsaho@
mt1.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
