passipaikalla Demokratian keksijät
Kuntauudistajat ovat vihdoin havahtumassa siihen tosiasiaan, että suurkunnat vievät päätösvallan yhä kauemmas kuntalaisten hyppysistä. Nyt on keksittävä malleja, jotka näyttävät parannukselta, vaikka todellisuudessa mikään ei muutu.
Kuntaministeri Henna Virkkunen (kok.) väläyttää suurkuntien jakamista vaalipiireihin, jotta syrjäistenkin alueiden asiat tulisivat päättäjien tietoon.
Virkkunen on harjoittanut ankaraa uudelleenharkintaa. Vielä kuukausi sitten hän tyrmäsi Kuntaliiton Rahoitusfoorumissa tarmokkaasti kunnallisvaalien sääntöjen peukaloimisen, kun Kiuruveden miehet vaativat sivukulmien huomioimista mahdollisen Suur-Iisalmen vaaleissa. Nyt Virkkunen antaisi kiuruvetisille samanlaisen roolin kuin Suomen suuriruhtinaskunnalla oli tsaari Nikolai II:n Venäjän duumassa.
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) esittää kunnan sisäisten vaalipiirien ohella harkittavaksi myös kunnanosavaltuustoja. Taitaa olla hallituksen yhtenäisyydelle liian kova pala.
Kun esimerkiksi Etelä-Karjalan maakuntaa kaavaillaan yhdeksi kunnaksi, miten uusi kunnanvaltuusto poikkeaisi maakuntavaltuustosta ja kunnanosavaltuustot nykyisistä kunnanvaltuustoista?
Henrikssonin mallissa on se huono puoli, että se vaatii kaksia vaaleja. Kokoomuksen äänekäs helsinkiläisjuntta vastustaa ehdottomasti kaikkea, mikä se heikentäisi tulevan Suur-Helsingin ylipormestarin valtaa. Äskeisessä välikysymyskeskustelussa kokoomuslaisista vain Ilkka Kanerva vilkutteli maakuntamallin perään.
Henriksson laimentaakin esitystään puhumalla vapaaehtoisista sopimuksista joko budjettivallalla tai ilman tai sitten ”aivan epävirallisia järjestelyjä”.
Henriksson korostaa, että palveluun turvautuville on annettava mahdollisuus kertoa, mitä mieltä he siitä ovat. RKP:n puheenjohtaja, puolustusministeri Stefan Wallin on näyttänyt hyvää esimerkkiä. Hän on kiertänyt lopetettavissa varuskunnissa korvat tukittuina kuulemassa, mitä mieltä siellä ollaan.
Hallitus sai vastattavakseen jo kolmannen välikysymyksen kuukauden sisällä. Keskusta hermostui peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin (sd.) jatkuviin poissaoloihin.
Keskustan suurin mielenkiinto on kuitenkin kohdistumassa kesän puheenjohtajavaaliin. Kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen kiertää kenttää ikinuoruuden innolla. Puheenjohtaja Mari Kiviniemen uskollisen aisaparin Mauri Pekkarisen ilmoittautumista on odoteltu jo pari viikkoa Väyrysen lentoa sekoittamaan.
Julkista kiistaa käydään muun muassa siitä, pitäisikö puheenjohtajasta järjestää jäsenäänestys. Vuonna 2012 siihen on oikeasti mahdollisuus, koska ensi kertaa puolueen historiassa jäsenrekisteri on jonkinlaisessa kunnossa.
Sormi suussa ollaan vain jäsenäänestyksen muodosta. Postiäänestys olisi paras, mutta se maksaa tolkuttomasti. Viime vuonna kokeiltu internetkysely tavoitti vain murto-osan innokkaimmista. Osastojen huoleksi jätetty esivaali kohtelee eri alueita hyvin vaihtelevasti eikä turvaa vaalisalaisuutta nettikyselyä paremmin.
Erään mittauksen mukaan lahtelainen Mika Kari (sd.) on suurelle yleisölle tuntemattomin kansanedustaja. Kari ryhtyikin railakkaasti heti nostamaan profiilia julistamalla kuntauudistuksen kritiikin opportunististen professorien työksi.
Vakavalla mielellä asioihin suhtautuva entinen kuntaministeri Tapani Tölli (kesk.) ihmetteli, miten Kari leimaa viikoittain eduskunnan kuultavana käyvät asiantuntijat noin vain opportunisteiksi.
Joka tapauksessa untuvikkokansanedustaja pamautti aikamoisen leiman keskeisen perustuslakiasiantuntijan, akatemiaprofessori Kaarlo Tuorin ja kumppanien otsaan.
Edustajatoveria ei saa täysistunnossa kutsua valehtelijaksi, vaikka tämä puhuisi miten pehmeitä. Eduskunnan asiantuntijoita voi näköjään nimitellä miten tahansa puhemiehen värähtämättä.
PEKKA ALAROTU
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
