Ilmatieteen laitos: Ilmastonmuutos pidentää kesiä 4–5 päivää vuosikymmenessä, vuosisadan puolivälissä erityisen pitkiä kesiä olisi kaksi kolmesta

Monet haitalliset vieraslajit hyötyvät ilmaston lämpenemisestä. Kuvassa lupiini. Kuva: Sanne Katainen

Ilmatieteen laitos kertoo, että International Journal of Climatology -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan terminen kesä pidentyy Suomessa lähivuosikymmeninä arviolta 4–5 päivää vuosikymmenessä.

Suomen ilmastovyöhykkeellä termiseksi kesäksi luetaan se aika vuodesta, jolloin vuorokauden keskilämpötila on yli 10 astetta. Vastaavasti termiseen talven aikana keskilämpötilat ovat pakkasella.

Terminen talvi lyhentyy Pohjois-Suomessa noin viidellä päivällä, Etelä-Suomen rannikkoalueilla jopa yhdeksällä päivällä kymmenessä vuodessa.

Kevät ja syksy pidentyvät etelässä jonkin verran. Pohjoisessa välivuodenaikojen pituudet säilyvät suunnilleen entisellään.

Tutkimuksessa mallinnettiin myös niitä vuosia, joilla talvi ei tule ollenkaan. Tulosten mukaan tämän vuosisadan puolivälin tienoilla terminen talvi jäisi lounaisimmassa Suomessa tulematta useammin kuin joka kolmas vuosi.

Yli 20 vuorokautta 1900-luvun loppuvuosikymmenten keskiarvoa pidempiä kesiä esiintyisi vuosisadan puolivälissä noin kahtena vuotena kolmesta.

Aikaisten keväiden ennustettu todennäköisyys on samaa luokkaa. Silloin termisen kevään alku olisi vähintään 10 vuorokautta etuajassa.

Kasvukaudeksi määritellään se osa vuodesta, jolloin kasvit kasvavat. Lämpötilojen perusteella määritelty niin sanottu terminen kasvukausi on se aika vuodesta, jolloin vuorokauden keskilämpötila ylittää +5 ºC. Kasvukauden pituutta ja siitä laskettua lämpösummaa käytetään, kun arvioidaan esimerkiksi maataloustuotannon edellytyksiä ja metsien kasvua.

Lämpösumman odotetaan kasvavan ilmastonmuutoksen vaikutuksesta merkittävästi.

Tutkimus perustui 23 maailmanlaajuisen ilmastonmuutosmallin tuloksiin. Malliajojen pohjana käytettiin RCP4.5 -kasvihuonekaasuskenaariota. Skenaarion mukaan maapallon keskilämpötila kohoaisi noin kahdella asteella teollistumista edeltävästä ajasta tämän vuosisadan puoliväliin.

”Tuloksia tarkasteltaessa on syytä pitää mielessä, että ennustettu ilmastonmuutos poikkeaa jonkin verran eri mallien välillä. Näin ollen jotkin mallit ennustavat vieläkin voimakkaampia muutoksia termisissä vuodenajoissa, toiset taas vähäisempiä”, Ilmatieteen laitoksen tutkija Kimmo Ruosteenoja kuvailee.

Muutoksen voimakkuuteen vaikuttaa myös kasvihuonekaasujen päästöjen määrä. Jos maapallon lämpeneminen saataisiin pysähdytettyä esimerkiksi puoleentoista asteeseen, jäisivät myös termisten vuodenaikojen muutokset Suomessa vähäisemmiksi.

Biotieteiden dosentti Timo Saarinen kertoo Helsingin yliopiston blogissa, että talvien lämpenemisellä voi olla sekä suotuisia että haitallisia vaikutuksia kasveihin.

Lauhojen jaksojen aikana talvivihreät kasvit voivat yhteyttää ja fotosynteesissä muodostuvat sokerit voivat edistää kasvien talvehtimista. Jos kovia pakkasia ei esiinny, pakkasvaurioiden riski on pieni.

”Kasvien vasteissa lämpeneviin talviin on lajikohtaisia eroja: jotkin lajit voivat hyötyä lämpenemisestä, toisille lauha talvi voi olla haitallinen”, Saarinen kirjoittaa.

”Haitallisten vieraslajien arvioidaan yleensä hyötyvän lämpenemisestä, sillä useimmat vieraslajit ovat eteläistä alkuperää.”

Lämpimät talvet voivat myös edistää vaurioriskiä: mikäli lämmin jakso on pitkä, kasvuaan aloittavien kasvien pakkaskestävyys voi heiketä. Tämä johtaa vaurioihin, mikäli lämpimän jakson jälkeen tulee pakkasia.

Lumipeitteinen aika lyhenee, ja lumipeite on nykyistä ohuempi. Jos lämpötila vaihtelee toistuvasti plusasteiden ja pakkasen välillä, hankeen voi syntyä sulamisen ja jäätymisen seurauksena lukuisia jäisiä kerroksia. Ohuen ja jäisen hangen lämmöneristyskyky on huono, mikä voi altistaa kasveja pakkasvaurioille.