Ympäristöpäätöksiä ilman taloudellista vastuuta
Teknillisen Korkeakoulun julkaisussa (TKK-VTR-14 ) käsitellään erinäisiä ympäristöpäätöksiä, niiden taloudellisia seuraamuksia ja saavutettua ympäristöhyötyä. Mainituissa tapauksissa kustannukset eivät olleet missään kohtuullisessa suhteessa saavutettuun hyötyyn nähden.
Valtatie 1:n Muurla–Lahnajärvi-väliltä löytyi 50 liito-oravan reviiriä. Tämä johti tieosuuden siirtoon, josta syntyi 10 miljoonan euron lisäkustannukset. Jokaiselle liito-oravalle tuli siis hintaa 200 000 euroa. Onko tämä kohtuullista?
Kun huomioidaan, että Suomen liito-oravakanta on yli 100 000 paria, millään järjellisellä tavalla ei voida puolustaa päätöstä. Liito-oravien suojelustatus on EU:n ja omien ympäristöbyrokraattien avulla saatu loukkaamattomaksi.
Vastaavanlainen tapaus oli Vuosaaren sataman ruoppaus. Pelättiin paikalla olleen telakkatoiminnan myrkyllisten pohjavärijäänteiden leviämistä veteen ruoppauksen yhteydessä. Ympäristöviranomaiset asettivat lisävaatimuksia, jotka tulivat maksamaan 10 miljoonaa euroa. Päätöksestä ei kannattanut valittaa, koska silloin koko jättihankkeen aikataulu olisi viivästynyt.
Julkaisussa on laskettu, että tällä lisäkustannuksella säästettiin luontoa samalla myrkkymäärällä, mitä rahtilaiva samalla pohjavärillä maalattuna olisi erittänyt veteen kahdessa kuukaudessa.
Tänään monta haja-asutuksen asukasta koskettavat päätökset pakolliseen vesihuoltoon liittymisestä. Tällaiset päätökset voivat joskus olla täysin epäjohdonmukaisia, eikä ympäristöhyöty ole missään järjellisessä suhteessa kustannuksiin.
Ympäristölausunto voi esimerkiksi todeta, ettei suljettu jätevesisäiliö anna 100-prosenttista suojaa pohjavedelle. Se ei ehkä suojaa 100 000-prosenttisesti, mutta niin eivät tee myöskään usein ylipitkät jätevesiputkistot, joita tarjotaan vaihtoehdoksi.
Kiinteistöjä on pakotettu liittymään vesihuoltoon ilman objektiivista tarvetta, kustannuksin, jotka ääritapauksissa ylittävät 50 000 euroa.
Kiinteistöjä on myös pakotettu liittymään vesihuoltoon, jos heidän oma kaivovetensä ei täytä kaikkia laatukriteerejä. Unohdetaan, että juomaveden voi käsitellä myös kiinteistössä.
Eräässä ajankohtaisessa tapauksessa tämä veden ”laatuvika” aiheuttaa kiinteistönomistajalle ylimääräisen 35 000 euron kustannuksen. Sillä rahalla jo saisi pullotettua vettä vaikka miten paljon ja oman vesipuhdistamonkin.
MTK:n pääjuristi Risto Airikkala on mielipidekirjoituksessaan vesihuoltolaista todennut, että ympäristölautakunnan tulisi esittää laskelma siitä, että liittyminen vesihuoltoon on taloudellista ja kohtuullista, jos se esittää, että joku kiinteistö pitäisi liittää vesihuoltoon. Nyt rahasta puhutaan vain siitä näkökohdasta, että vesiosuuskunta tarvitsee sitä ja että se on laskenut saavansa liittymismaksuja kaikilta kiinteistöiltä.
Kyllä kaikissa tällaisissa ympäristöpäätöksissä pitäisi tehdä puolueeton arvio, mitä investoinnilla saadaan aikaiseksi. Ongelma on, ettei viranomaisilla näköjään ole mitään velvoitetta tarkastella kustannuksia. Tiukasti seurataan pykäliä ja ohjeita ilman, että edes harkittaisiin lieventäviä asianhaaroja.
Monasti siis terve järki unohdetaan täysin. Voimme olla onnellisia siitä, etteivät liito-oravat vielä ole vallanneet eduskuntataloa.
Christer Nikander
Pernaja
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
