Tuottajatapahtuma paljasti köyhyyden kasvot

Onko nää jotain hurstilaisia? kysyi

ohikulkija keskiviikkona Helsingin

Narinkkatorin läpi kulkiessaan.

Ei, kyse oli MTK:n kampanjasta.

Viljelijät myivät tuottajahintaan lihaa, leipää, munia ja perunoita.

Paikalle oli saapunut satojen metrien

jonollinen ihmisiä. Osa oli jonottanut paikalla tunteja varmistaakseen mahdollisuutensa ostaa halpaa lihaa.

Eräs nainen kertoi jonossa, että nyt hänelläkin on varaa ostaa nautaa.

Vaikka MTK voi taputtaa itseään

olalleen saatuaan kampanjalla taattua valtakunnallista näkyvyyttä, tahtomattaan järjestö toi esille myös tapahtuman

toiset kasvot. Jonottajat.

Mistä kertoo se, että keskellä kiireistä työpäivää syntyy Helsingin keskeisimmälle torille tuhansien ihmisten jono?

Jonon perustan loivat eläkeläiset.

Heidän osallistumisensa ei liene kellekään yllätys. Kenellä muulla onkaan aikaa

jonottaa – ja suorastaan viihtyä jonossa.

Eläkeläiset rientävät tunnetusti

kaikkialle, missä tarjolla on hyviä

tarjouksia. Joukossa on niitä, joiden

eläke on oikeasti pieni, mutta myös niitä, joille tarjousten perässä juoksentelu on elämäntapa.

Paikalle kertyi myös paljon opiskelijoita, jotka olivat kuulleet tempauksesta esimerkiksi sosiaalisen median kautta.

Helsingin yliopistossa opiskeleva 25-vuotias mies kertoi ostavansa kaupasta aina ruokaa, jonka hinta on alennettu

parasta ennen -päiväyksen lähestyessä.

Hän kertoi kokeilleensa joskus myös dyykkausta, mutta harrastuksen

päättyneen lyhyeen, kun lähikauppa oli hankkinut lukolliset biojäteastiat.

Tätäkään nuorta miestä en pitänyt

yllättävänä. Omissa opiskelutovereissani oli useita, jotka aikoinaan keksivät ja

kokeilivat kaikenlaisia tapoja hankkia halpaa tai jopa ilmaista ruokaa.

Yksi ryhmä jonosta paistoi ikävällä

tavalla esiin. Äidit.

Laskeskelin jonoa seuraillessani,

että jopa joka kymmenes jonottaja oli pikkulapsen tai useamman lapsen äiti. Vaunujen ja rattaiden määrä yllätti.

Jos alle vuoden ikäisen lapsen kanssa on valmis jonottamaan marraskuisena aamuna pari kolme tuntia koleassa ulkoilmassa, silloin on muuten tosissaan.

Eräs helsinkiläisäiti kertoi saaneensa

vinkin tapahtumasta omalta äidiltään

ja rientäneensä jonoon saman tien.

Kolmen lapsen äiti haluaisi suosia

suomalaista ruokaa, mutta yleensä halvin vaihtoehto ratkaisee.

Toinen äiti pyysi, etten kirjoittaisi hänen nimeään ylös. Häntä hävetti olla jonossa. Mutta MTK:n myymä liha, perunat,

munat ja leipä takasivat hänen perheelleen kotiruuan kolmeksi päiväksi.

Kaupasta tämän äidin ei tarvinnut

hakea kuin maitoa. Pakkasessa heillä oli vielä kymmeniä litroja mummun syksyllä keräämiä marjoja.

Vaikka kotimainen ruoka ja tuottajien

vaatimukset tuottajahintojen nostamiseksi varmasti kuultiin, minulle jäi

tapahtumasta paha mieli.

Liian moni jonotti edullista ruokaa siksi, että tarvitsi sitä tosissaan.

Itsekin kannustin vielä samana aamuna

tuttuja osallistumaan tapahtumaan. Mutta jonon nähtyään moni totesi, ettei jono ollut heidän paikkansa.

Toivottavasti MTK:n sponsoroima ruoka-apu päätyikin oikeisiin osoitteisiin. Tapahtuma antoi köyhyydelle kasvot.

Avaa artikkelin PDF