Mehiläiset huomioitava paremmin

vierasyliö

Euroopan ruokaturvallisuusvirasto Efsa on julkaissut EU-komission toimeksiantaman selvityksen kasvinsuojeluaineissa käytettävien tehoaineiden, neonikotinoidien,

riskeistä mehiläisille.

On havaittu, että eräät

neonikotinoidit aiheuttavat

muun muassa mehiläisten suuntavaiston heikkenemistä. Kimalaisilla todettiin kuningattarien määrän vähenevän.

Suoraa yhteyttä neonikotinoideilla ja mehiläisten joukkokuolemilla ei ole todistettu.

Efsa aikoo raportin perusteella tutkia asiaa lisää ja

selvittää, tulisiko aineiden käyttö kieltää tärkeimpien

mesikasvien kohdalla kokonaan.

Neonikotinoidit ovat nikotiinin kaltaisia myrkkyjä, joita

käytetään kasvinsuojeluaineiden tehoaineina ympäri maailmaa. Ne vaikuttavat koko kasviin, juuresta aina lehtiin, siitepölyyn ja meteen saakka.

Aineita käytetään peittauksessa, ruiskutuksissa sekä

erilaisissa rakeissa. Syötynä

tai ihon kautta vaikuttaen ne aiheuttavat hyönteiselle

halvaantumisen ja kuoleman.

Valitettavasti aineiden

vaikutus ulottuu myös hyötyhyönteisiin, kuten mehiläisiin, kimalaisiin sekä luontaisiin pölyttäjiin sekä tuhoeliöiden luontaisiin petoihin.

Nature-tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa paljastui, että joidenkin torjunta-aineiden yhdistelmät ovat vaarallisempia kimalaisille kuin altistuminen yhdelle aineelle. Pieni määrä kahden torjunta-aineen yhdistelmää oli vaarallisempaa kuin altistuminen suurelle määrälle yhtä ainetta.

Tulos osoittaa, että nykyiset rajoitukset ja tiedot torjunta-aineiden käyttömääristä eivät ole riittäviä.

Efsa toteaa, että mehiläisille erityisen vaarallisia neonikotinoideja ovat imidaklopridi, tiametoksaami ja klotianidiini – näitä kaikkia käytetään myös Suomessa.

Neonikotinoideja käytetään Suomessa seuraavilla kasveilla

tai kasviryhmillä: rypsi, rapsi,

sokerijuurikas, syysvehnä, ruis, herne, öljypellava, peruna,

omena, päärynä, luumut ja eräät marjat, kasvihuoneissa

kurkku, tomaatti ja paprika

sekä eräät taimikot ja koristekasvit.

Moni edellä mainituista on mehiläisille tärkeä ravintokasvi, ja mehiläisiä käytetään pölytyspalveluun monen kasvin sadon maksimoimiseksi.

Eurooppalaisten viljelijöiden ja torjunta-aineteollisuuden edustajien tuoreen selvityksen mukaan EU:n viljelijät kokisivat

4,5 miljardin euron vuositappiot, mikäli neonikotinoidit kielletään.

Hyönteispölytyksen arvon Euroopassa on arvioitu olevan vuodessa 14,2 miljardia euroa. Näitä lukuja puntaroidessa on selvää, ettei ole yhdentekevää, jos ruiskutusten ohessa kuolee pölyttäjiä.

Pölyttäjäkato aiheuttaa

sekä sadon määrän ja laadun heikkenemistä ja siten myös tärkeiden ravintoaineiden

vähenemistä.

Vain osa suomalaisista kasvinsuojeluainepakkauksista

sisältää varoituksen neonikotinoidien vaarallisuudesta pölyttäjille. Mehiläisvaroitusta ei ole kaikissa kasvinsuojeluaineissa, jotka sisältävät Efsan vaarallisiksi toteamia tehoaineita.

Jos mehiläisvaroitus on, se on usein valitettavan suppea.

Usein todetaan: ”Kasvinsuojeluaine on kohtalaisen myrkyllistä mehiläisille ja muille maaniveljalkaisille. Ei saa käyttää kukkivien kasvien käsittelyyn. Käyttö lähempänä kuin 60 metriä mehiläispesistä

on kielletty ilman mehiläishoitajan suostumusta.”

Aineiden kulkeutumisesta ei ole tarkkoja tutkimustuloksia, joten 60 metriä pesästä on liian lyhyt varomatka. Lisäksi

mehiläiset lentävät paljon tätä pidemmälle.

Edellä mainittu varoitus ei myöskään kerro, kuinka

ruiskutukset sitten tulisi tehdä

mahdollisimman mehiläisystävällisesti.

Suomen Mehiläishoitajain Liitto toivookin sekä Tukesilta

että valmisteiden myyjiltä lisähuomiota, jotta pakkauksiin

tulisi kattavat mehiläisvaroitukset ja paremmat ohjeet

ruiskutusajoista. Myös muut pölyttäjät ja hyötyhyönteiset tulisi huomioida paremmin

ohjeistuksessa.

Mehiläinen etsii joka päivä mettä ja siitepölyä jopa kolmen kilometrin säteellä pesästään. Kukkivan kasvuston ruiskutus häiritsee niitä. Ja vaikka kasvit eivät parhaillaan kukkisikaan, on päiväsaikaan ruiskuttaminen aina häiriöksi mehiläisille.

Tätä ei pakkausselosteissa

huomioida.

Eräässä myyntiselosteessa lukee, että ”ruiskutuksia ei saa tehdä kukkivien kasvien

käsittelyyn sellaiseen vuodenaikaan, jolloin mehiläiset ovat aktiivisia”. Tällaiset käyttöohjeet ovat harhaanjohtavia, koska mehiläiset ovat aktiivisia

keväästä syksyyn eli koko sen ajan, kun Suomessa viljelykasvit kukkivat.

Viljelijöiltä toivomme,

että huomioisitte mehiläiset paremmin ruiskuttaessanne. Kasvinsuojeluruiskutukset

tulisi tehdä aina siihen vuorokaudenaikaan, kun mehiläiset eivät lennä, eli käytännössä

ilta- tai yöaikaan kello 22–06, kun mehiläiset ovat pesissään.

Asia on tärkeä viljelijälle, koska esimerkiksi rypsillä

mehiläispölytys voi lisätä

siementen öljypitoisuutta ja sadon määrää keskimäärin 15 prosenttia. Marjoilla ja hedelmillä mehiläiset voivat lisätä satoa jopa puolella.

Mikäli välttämätön kasvinsuojeluaine on vaaraksi mehiläisille, toivotaan ennen torjunta-aineiden käyttöä viljelijän olevan yhteydessä lähialueen mehiläistarhaajan ja keskustelevan

aineiden käytöstä, jotta haitta mehiläisille olisi mahdollisimman vähäistä. Toivomme, että viljelijät ottaisivat mehiläiset

aiempaa paremmin huomioon viljelytoimenpiteitä tehdessä, eikä neonikotinoideja käytettäisi tärkeimmillä mesikasveilla

mehiläisten lentoaikana.

Neonikotinoideja sisältävien torjunta-aineiden pölyttäjille

aiheuttamien haittavaikutuksien tutkimuksia on tehtävä myös Suomessa esimerkiksi Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa ja seurattava ulkomailla tehtyjen tutkimusten

tuloksia.

Mikäli tutkimukset antavat aihetta, tulisi viranomaisten tehdä päätöksiä haittavaikutuksien poistamiseksi.

Yhteistyöllä pystymme auttamaan satokasviemme pölyttäjiä.

JANNE LEIMI

TUULA LEHTONEN

Leimi on Suomen Mehiläishoitajain Liiton puheenjohtaja. Lehtonen

toimii liiton kuluttajaneuvojana.

Avaa artikkelin PDF