Äitien halu auttaa sai siivet
Sanna Heikkala-Manninen (vas.) yllättyi Hätäkahvit-ryhmän suosiosta. Äitien halu auttaa tuntuu Satu Lähteenojan mielestä koskettavalta. Teemu (vas.) ja Tuisku ovat perheiden nuorimmaisia. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoLAHTI (MT)
Kokkolan malli sai lahtelaiset äidit reagoimaan nopeasti. Kun Satu Lähteenoja näki netissä uutisen Hätäkahvit-ryhmästä, hän ehdotti samaa Lahden äitien Facebook-ryhmälle.
”Kun illalla menin koneelle, niin se oli jo perustettu”, Lähteenoja kertoo kotona kahvipöydässä. Sylissä istuu puolivuotias Tuisku ja vierellä äidin jutteluun vilkkaasti kantaa ottava kolmevuotias Taika.
Hätäkahvit-ryhmän ehti perustaa Sanna Heikkala-Manninen, kivenheiton päässä asuva neljän pienen pojan äiti.
Kaksi vanhinta lasta pääsi naapuriin siksi aikaa, kun äiti tuli toimittajan pyynnöstä kertomaan kokemuksia Hätäkahvit-ryhmästä. Äidin mukana ovat kolmevuotias Viljo ja puolivuotias pikkuveli Teemu.
”Ilmoitin juuri esikoisen kouluun. Oli tunnerikas aamu.”
Lähteenoja huomaa vielä pahoitella, ettei pihasta ole luotu lunta. Puoliso on työmatkalla ja palaa vasta muutaman päivän kuluttua.
Hätäkahvit-ryhmään ei tarvinnut houkutella ketään.
”En voinut kuvitella, että se lähtee näin nopeasti laajenemaan”, Heikkala-Manninen sanoo. Ryhmä aloitti joulukuun alussa ja nyt siihen kuuluu 425 jäsentä.
”Minua koskettaa se halu, mikä ihmisillä on auttaa”, Lähteenoja sanoo. ”Sadat äidit kirjoittavat siellä, keitä he ovat, missä päin kulkevat ja miten pääsisivät auttamaan.”
Auttamisen halu liittyy syksyn lapsiperhetragedioihin, Lähteenoja arvioi. Lokakuussa kerrottiin Kuopion ja marraskuussa nurmeslaisten lasten surmista. Uutiset herättivät laajasti huolta pienten lasten äitien uupumisesta.
Aluksi harkittiin hätäkahvit-koodin käyttöä Lahden äitien Facebook-ryhmässä.
Neljäntuhannen naisen ryhmä tuntui tarkoitukseen liian suurelta.
”Siellä käydään niin paljon muuta keskustelua, että avunpyynnöt voivat hukkua sinne”, Heikkala-Manninen perustelee.
”Nykypäivän äidit ovat aika yksin”, Heikkala-Manninen sanoo.
Hän on itse ollut monta kertaa avun tarpeessa ennen Hätäkahvit-ryhmän perustamista. Esimerkiksi lääkäriin meno on tarkoittanut sitä, että kaikki lapset pitää ottaa mukaan.
Moni äiti on jo saanut apua Hätäkahvit-ryhmästä. Toimintapa on kehittynyt siihen suuntaan, että äidit sopivat ryhmän kautta treffejä lähialueensa äitiyslomalaisten kanssa.
”Kynnys pyytää apua on pienempi, kun on tavattu ja vaihdettu puhelinnumeroita”, Lähteenoja toteaa.
Apua voi sen jälkeen kysyä vaikka tekstiviestillä.
”Uskon, että ryhmästä on tosi paljon apua, vaikka se ei näy Facebookin seinää selaamalla.”
Ryhmään kuuluu paljon yksinhuoltajia ja muualta muuttaneita. Netti madaltaa Heikkala-Mannisen ja Lähteenojan mielestä kynnystä tutustua uusiin ihmisiin. Naapurin oven taakse ei nykypäivänä enää mennä noin vain koputtelemaan.
”Facebookin ryhmä auttaa ujompia äitejä, jotka eivät uskalla lähteä yksin esimerkiksi lapsiperheille tarkoitettuun kahvilaan. Kyllä minullakin oli siinä kynnystä”, Lähteenoja toteaa.
Heikkala-Manninen muistuttaa, että apua voi pyytää pienessäkin arjen asiassa. Esimerkiksi silloin, kun lapset ovat sairaita tai itse sairastuu. Äiti pääsee apteekkiin, kauppaan tai suihkuun.
Elämä voi olla Lähteenojan mukaan niin solmussa, ettei Hätäkahvit-ryhmä voi tarjota riittävää tukea. Ainakin yhtä vakavasti uupunutta äitiä on tähän mennessä yritetty auttaa.
”Hätäkahvit-ryhmän valttina on nopeus. Avun saa tämän kautta tunnin sisällä. Kunnan perhetyöntekijää ei saa neuvolan kautta edes seuraavalle päivälle.”
Heikkala-Manninen on itse kokenut, kuinka hankalaa avun saanti kunnalta voi olla.
Hän olisi tarvinnut apua, kun toinen lapsi valvotti yöt, seuraava ilmoitti tulostaan ja putkiremontti painoi päälle. ”Oli turhauttavaa, kun ei saanut apua. Sukulaisten avulla siitä jotenkin noustiin.”
Viime syksynä avunpyyntö onnistui.
”Voimat loppuivat. Soitin neuvolaan, että nyt minä en jaksa. Saimme perhetyöntekijän, joka kävi meillä kerran viikossa kahden kuukauden ajan.”
Lähteenojakin on saanut perhetyöntekijän avukseen. Vaikka apu tarkoittaa vain kolmea tuntia viikossa, hän pitää sitä korvaamattomana.
”Jo tieto siitä, että saan yhden iltapäivän vapaaksi, auttaa jaksamaan koko viikon. Pääsen hoitamaan asioita. Viimeksi kävin yksin lenkillä.”
”Valitettavasti lapsiperheiden palveluja supistetaan, kun kunnilla on vähän rahaa”, Heikkala-Manninen toteaa. Hätäkahvit-ryhmä ei kummankaan äidin mielestä korvaa kunnan perhetyötä.
Lähteenoja ihailee naapurikaupungin Heinolan ratkaisua palkata kymmenen uutta perhetyöntekijää ennaltaehkäisevään työhön. Näin on voitu vähentää lasten huostaanottoja ja säästää lastensuojelumenoista miljoona euroa vuodessa.
Satu Lähteenoja on äitiyslomalla tutkijan työstä. Sanna Heikkala-Manninen työskenteli ennen äitiyslomaa DNA:n asiakaspalvelussa.
TARJA HALLA
Kynnys pyytää apua on
pienempi,
kun on
tavattu ja vaihdettu
puhelinnumeroita.
Nyt meillä
on luotu eräänlainen äitien
työyhteisö.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
