Luontoyhteisössä eletään nykyajan maaseutu-unelmaa
Pellosta nostetut ensimmäiset yhteisön viljelemät perunat saavat hymyn Teemu Yliselän ja Inka Hellin huulille. Päätalon naapurissa sijaitseva pelto saatiin viljeltäväksi naapurilta. Saara Olkkonen Kuva: Viestilehtien arkistoLAPINJÄRVI
Keskellä Itä-Uudenmaan kumpuilevaa maaseutua, nelisenkymmentä kilometriä asutuskeskittymistä, sijaitsee Porlammin kylä.
Kylän entisen aseman viereen 1940-luvulla rakennetusta Pessalan puusepänverstaasta on remontoitu talo, jota asuttavat kaksi perhettä ja neljä väliaikaista asujaa.
Keravalla syntynyt Inka Hell halusi yhdessä ranskalaisen kumppaninsa Joachim Penonin kanssa muuttaa maalle, mutta samalla elää yhdessä muiden kanssa. Ajatuksesta syntyi Lapinjärvelle Porlammin luontoyhteisö, joka pyrkii omavaraisuuteen ja työllistämään yhteisön asukkaat lähellä kotia.
”Kun jakaa kodin yhdessä muiden kanssa, on pakotettu kohtaamaan omat sosiaaliset ja henkiset ongelmansa ja pääsemään niiden yli muiden avulla. Yhteisöasuminen on ennen kaikkea mahdollisuus kasvaa ihmisenä”, Hell toteaa.
Hän on matkustanut elämässään paljon. Pysyvän kodin etsintä tuli ajankohtaiseksi kolmevuotiaan Kiscielin ja puolitoistavuotiaan Eolisin syntymän jälkeen.
Elämänkumppani Penon halusi asettua Suomeen, jossa hänen mukaansa on enemmän tilaa hengittää ja olla kuin kotimaassa Ranskassa.
”Suomessa on vielä jäljellä villiä luontoa ja metsää, jossa voi vaeltaa ja kerätä puhdasta syötävää”, Penon sanoo.
Vuoden ajan toimineessa yhteisössä uusia asukkaita on tullut ja mennyt tasaiseen tahtiin. Viimeisin lähtijä Tuija Sirén-Masiko tosin muutti vain viereiseen taloon lyötyään hynttyyt yhteet naapurin isännän kanssa.
”Olen edelleen osa yhteisöä täältä käsin”, Sirén-Masiko toteaa yhteisön vuohen Pillen määkäistessä hyväksyvästi asialle.
Hellin mukaan osa ihmisistä on muuttanut yhteisöön kokeilumielessä ja todennut myöhemmin, ettei maalla asuminen sittenkään sovi heille.
”Ensimmäinen vuosi on ollut murrosaikaa. Aluksi ajattelin, että riittää, kun kerään ympärillemme ihmisiä, jotka haluavat asua yhdessä ekologisia arvoja noudattaen. Nyt olen sitä mieltä, että yhteisen päämäärän pitää olla tarkasti selvillä ennen uusien asukkaiden tuloa, jotta sitoutuminen yhteisöön olisi mahdollista. Haluaisin, että jokainen kokisi olevansa osa suurempaa suunnitelmaa ja voisi tarjota oman osaamisensa yhteiseen käyttöön.”
Asiat tehdään yhdessä alusta saakka ja ongelmat ratkaistaan demokraattisesti.
”Monta päätä yhdessä on aina viisaampi kuin yksi. Yhteisössä kasvaessaan lapset omaksuvat yhteisöllisyyden ja toisista välittämisen pienestä pitäen. Nähdessäni miten onnellisia lapseni ovat täällä voin todeta tämän elämäntyylivalinnan olleen perheelleni oikea ratkaisu, Hell toteaa.
Yhteisössä asumisen kulmakivi on toimiva henkilökemia. Suuressa perheessä ilot ja surut jaetaan ja jokaisen on tehtävä oma osansa yhteisistä askareista. Käytännössä se tarkoittaa siivousvuorojen, ruuanlaiton ja talossa tehtävien korjausten jakamista.
Ruuat valmistuvat yhteiskeittiössä ja jokainen asukas ottaa ruokaillessaan osaa myös ruokamaksuun. Kokkausvuoro kiertää löyhässä järjestyksessä asukkaiden kesken, mutta koskaan ei ole pakko osallistua.
”Olen koko ajan ajatellut, että en halua luoda liikaa sääntöjä paperille, vaan toivoisin, että asiat täällä perustuisivat vapaaehtoisuuteen”, Hell toteaa.
Yhteisruokailun avulla ruokakulut pienenevät, eikä aterioista mene yleensä hukkaan muruakaan.
Uskonnollista vakaumusta yhteisöllä ei ole. Talossa on kuitenkin rauhoittumisalttari, jossa jokaisella ilmansuunnalla on oma värinsä.
”Viime talvena keräännyimme usein yhteen perjantaisin rauhoittamaan viikonlopun alkamisen. Yhtenä ajatuksena on ollut herättää henkiin vanhat perinteet ja juhlia satokauden ja luonnonkierron kannalta otollisia päiviä.”
Parin sadan metrin päässä päätalosta sijaitsee hehtaarin metsäpelto, jonka yhteisö on herättänyt 40 vuoden unesta.
Pellon entinen omistaja on istuttanut paikalle tammia. Hitaasti kasvavat tammet tuovat asukkaiden mieleen sitoutumisen ja jatkumon.
Tällä hetkellä pellolle on istutettu erilaisia juureksia, kurpitsoita ja härkäpapua. Talon vieressä sijaitsevalla pellolla kasvaa perunaa.
”Naapurimme tarjosi meille tätä pienempää peltoa ja ehdotti, että laittaisimme siihen jotakin kasvamaan, kun olemme muutenkin niin aktiivisia”, Hell iloitsee.
Pääosan viljelyvastuusta on ottanut yhteisön kesäasukas Teemu Yliselä. Yhteisöelämästä kiinnostunut maisemasuunnittelun opiskelija löysi yhteisön internetistä.
”Taidan olla kokenein viljelijä täällä, sillä viime vuonna viljelin yhteisöpeltoa Jyväskylässä”, hän arvelee.
Apua ja vinkkejä viljelyyn on saatu myös naapureilta. Aluksi ajatuksena oli kääntää pelto käsin, mutta lopulta traktorin omistava naapurin isäntä poikansa kanssa tarjoutui avuksi.
Tutuiksi ovat tulleet myös perinteiset käsityökalut kuokasta haraan.
”Onhan tämä aika raskasta, mutta toisaalta hyvin motivoivaa työtä”, Yliselä jatkaa.
Maata viljellään luomuperiaattein ilman sertifikaattia. Kateviljelyn avulla pidetään rikkaruohot loitolla. Harson virkaa toimittavat vanhat verhot ja pitsiliinat.
Alkukesän kylmyys on hankaloittanut viljelyä. Kasvihuonetta on harkittu.
Hell ja Penon ovat molemmat sitä mieltä, että maaseutu elää ja hengittää elinvoimaisena.
”Kylät ovat oikeasti elossa! Meidänkin kylältä löytyy vaikka mitä palveluja. Ylipäätään tuntuu siltä kuin ihmiset olisivat vaipuneet horrokseen, että aina pitäisi lähteä maalta kauemmaksi asioille ja töihin”, Hell toteaa.
Haaveena yhteisöllä on kehittää omavaraisuuden kautta koko kylää.
Oman leivän valmistaminen talon alakertaan rakennetussa Porlammin Kyläleipomossa on ensimmäinen askel kohti unelmaa. Leipomossa valmistuvat juureen tehty ruis-Aurinkoleipä ja erilaiset vaaleat vehnä- ja kauraleivät.
Jälleenmyyjänä toimii Porlammin Kyläkauppa.
”Usein viemme leivät pyörällä kauppaan ja myymättä jääneet leivät tuomme takaisin tänne syötäviksi”, leipuri Penon toteaa.
”Olemme saaneet kauppaan oman hyllyn, jossa myymme erilaisia luomutuotteita, itse keräämiämme luonnonyrttejä ja mausteyrttejä sekä Tuijan valmistamaa saippuaa. Olisi hienoa, jos lähikaupasta voisi ostaa enemmän lähellä tuotettuja tuotteita. Eihän siinä ole mitään järkeä, että maalla syödään perunaa, joka tulee jostakin kaukaa Keskon varastolta”, Hell jatkaa.
Yhteisö ei halua erakoitua luomaan omaa maailmanjärjestystään yhteiskunnan ulkopuolella, vaan päinvastoin ottaa aktiivisesti osaa kylän elämään ja asioihin.
Helliä on jo pyydetty mukaan kyläyhdistyksen hallitukseen ja kyläläiset ovat muutenkin ottaneet uudet tulokkaat hyvillään vastaan.
”Olen aina ollut sitä mieltä, että kun jotakin haluaa sen myös saa. Ilman vahvaa uskoa omaan visioon ei mitään uutta koskaan syntyisi”, Hell painottaa.
SAARA OLKKONEN
”Nähdessäni miten onnellisia
lapseni ovat
täällä voin
todeta
tämän
elämäntyyli-
valinnan olleen
perheelleni oikea
ratkaisu.”
”Kylät ovat oikeasti
elossa! Meidänkin kylältä
löytyy vaikka
mitä
palveluja.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
