Kuolinpesän sähköiset palvelut voivat ehkäistä mutta eivät ratkoa perintöriitoja

Perunkirjoituksissa on usein yksinkertainen resepti: muovikassillinen paperia ja monenlaisia kysymyksiä, joskus mausteena mehevä riita. Eikä muovikassi täyty itsestään, sillä jonkun on koostettava tieto omaisuudesta kasaan ja osattava kutsua paikalle kaikki perilliset.

Ensi vuoden helmikuusta alkaen paperikasoista on tarkoitus hiljalleen päästä eroon. Hallituksen esityksen mukaan silloin käyttöön on tulossa kuolinpesän sähköinen osakasrekisteri, joka kokoaa osakastiedot Verohallinnon Omavero-palveluun kuolinpesän osakkaiden nähtäville. Erillisille sukuselvityksille ei useimmiten ole enää tarvetta, vaan tiedot täydentyvät viranomaisrekistereistä, kuten väestötietojärjestelmästä sekä evankelisluterilaisista ja ortodoksisista seurakunnista.

Uudistuksen tavoitteena on tehdä kuolinpesän selvittämisestä sujuvampaa sekä osakkaille että viranomaisille. Nykyisin omaiset, viranomaiset, seurakunnat ja pankit lähettelevät niin paperipostia, skannattuja asiakirjoja ja kokonaan sähköisiä dokumentteja, mikä ei ole kovinkaan kustannustehokasta.

”Tieto liikkuu pingisottelutyylisesti paperilta digiin ja digistä paperiin. Uudistuksella pyritään siihen suuntaan, että digimuodossa oleva tieto myös pysyy formaatissa”, sanoo johtaja Hannu Mäkelä Digi- ja väestötietovirastosta (DVV).

Mahdollisuus paperiseen asiointiin säilyy edelleen.

Katoavatko perintöriidat paperipinojen mukana? Eivät, sanoo Mäkelä – mutta ehkä ne vähenevät.

Nykyisellään kuolinpesän tila voi tulla osakkaille yllätyksenä vasta perunkirjoitustilaisuudessa. Vaikka jatkossakin kuolinpesällä on oltava päävastuullinen pesän ilmoittaja, kaikilla osakkailla tulee olemaan yhtäläinen näkymä asiakirjoihin ja valmistuvaan sähköiseen perukirjaan läpi prosessin.

Lakiesityksen mukaan Omaverossa olevassa sähköisessä perukirjassa voisi olla jo esitäytettyjä tietoja perinnönjättäjän varallisuudesta. Kuolinpesän ilmoittajan tehtävänä olisi täydentää ja päivittää sekä varallisuustietoja että tietoja muun muassa testamenteista ja perinnöistä luopumisista.

Vaikka läpinäkyvyys voi ehkäistä riitoja, se ei tarkoita, etteikö vaikkapa kilpailevista testamenteista voisi syntyä kärhämää. Mäkelä kuvailee, että sähköinen asiointi on väline toimia oikein.

”Mutta jos riidellä halutaan, riidanratkaisun väline se ei ole.”

Uudistuksen myötä käyttöön otetaan myös perintöveroilmoitus, johon perintöverotus pohjautuu. Kuolinpesän ilmoittaja antaa sen yhteisesti perinnönsaajien nimissä.

Lakiesitys on osa Edesmenneen omaisen asioiden vaivaton hoito -ohjelmaa. Esityksen on määrä olla eduskunnassa käsiteltävänä syksyllä, ja uudistus koskee lain voimaantulon jälkeen muodostuvia kuolinpesiä.

Mäkelä katsoo, että palvelussa jäi vielä paljon potentiaalia käyttämättä. Esimerkiksi perinnöstä luopuminen täytyy edelleen raapustaa paperille ja erikseen rekisteröidä kuolinpesän osakasrekisteriin.

”Mutta tämä on hyvä alku. Toivotaan, että tulevaisuudessa sähköisiä palveluita saadaan edistettyä lisää.”

Yksi esimerkki on testamentti. Joskus tulevaisuudessa testamentin kaikki vaiheet – laatiminen, säilyttäminen ja lainvoimaiseksi saattaminen – ehkä saadaan sähköiseen testamenttirekisteriin, mutta vielä näin ei ole. Mäkelä kertoo, että testamenttirekisteri päätettiin jo ohjelman alkuvaiheessa eriyttää kokonaisuudesta, koska siihen ei ollut vielä valmiutta.

”Testamenttirekisterin tarve on kuitenkin monissa lausunnoissa noussut esiin”, Mäkelä kertoo.

Muitakin kehitysideoita on. Mäkelä toivoo, että jatkotyössä keskiössä on kuolinpesien osakkailta saatu palaute, vaikka intressiryhmiä onkin useita.

Uudistus koskee monia suomalaisia. Suomessa kuolee vuosittain noin 60 000 ihmistä, joilla on yhteensä satojatuhansia omaisia.

Jatkossa perillisten etsimisessä voi olla entistä enemmän työtä, sillä kasvava osuus suomalaisista on lapsettomia ja siten vailla rintaperillisiä. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 1995 yleisin perhetyyppi oli aviopari ja lapsia, kun vuonna 2025 se oli lapseton aviopari.

Mäkelä sanoo, että lapsettomien vainajien perijöiden selvittely on usein hieman työläämpää kuin silloin, kun vainajalla on rintaperillisiä eli lapsia tai lastenlapsia. Vielä hankalampi tilanne on yleensä silloin, kun vainaja on joko kotoisin ulkomailta tai asunut ulkomailla.

”Ongelmia ei yleensä ole, jos perittävä on asunut välillä Ruotsissa tai muissa Pohjoismaissa, joissa väestökirjanpito on hyvällä tolalla. On kuitenkin paljon maita, joissa ei ole väestötietojärjestelmän kaltaista henkilötietojen rekisteröintiä.”

Sukulaistietojen etsiminen ulkomailta on kuolinpesän tehtävä. Mäkelän mukaan on joskus sattuman varassa, löytyykö maailmalta jotakin sellaista, mikä ei ole ennestään kuolinpesän tiedossa. Jos uusia perijöitä löytyy ja pesä on ehditty jo jakaa, on tehtävä täydennysperunkirjoitus ja uusi perinnönjako.