Merimetsolle riittää ravintoa Saaristomerellä
Maria Saarinen kirjoittaa merimetsojen vaikutuksesta kalakantoihin (MT 6.5.) ja syyttää Suomen ympäristökeskuksen tunnettuja tutkijoita objektiivisuuden ja tiedon puutteesta. Toisaalta hän itse esittää arveluja totuuksina.
Saaristomereltä on olemassa kattavat ja pitkäaikaiset aineistot ahven- ja kuhakannoista. Jos merimetsolla on ollut vaikutusta, se on jäljitettävissä.
Tutkimukset osoittavat,
että kuhan kannanvaihtelut selittyvät kesien lämpötiloilla.
Merimetson aiheuttama nuorten kuhien kuolevuus on kanta-arvion mukaan 4–12 % vuodessa, mikä on vain 5–34 % koko kuolevuudesta.
Ahvenen kuolevuus on ollut 1980-luvulta alkaen tasainen merimetsojen runsastumisesta huolimatta. Ahvenen yksikkösaalis on pienentynyt siellä, missä verkkopyynnin määrä on kasvanut, mutta yhteyttä merimetsojen määrään ei näy.
Päätelmät merimetson suuresta vaikutuksesta kalakantoihin ovat usein pohjautuneet puutteellisiin aineistoihin, eikä ympäristötekijöiden vaikutusta ole voitu sulkea pois. Saarisen mainitsemaa kelta-ahvenia koskevaa Fielderin tutkimusta
on myös kritisoitu, koska samanlainen kelta-ahvenen väheneminen havaittiin myös muilla läheisillä suurten järvien alueilla riippumatta siitä, oliko niillä merimetsoja vai ei.
Saarisen mukaan merimetso valikoisi ahvenista suurimpia. Saaristomeren aineisto osoittaa sitä vastoin, että kalastus ottaa suuret ahvenet, jotka ovat lähes kaikki naaraita, ja merimetson ravinto koostuu valtaosaltaan alle 22 cm:n pituisista ahvenista. Näistä ainakin puolet on koiraita, joista vain harvat koskaan kasvaisivat ammattikalastajille sopivaan pyyntikokoon.
Luonnon petojen kuten haukien saalistamia kaloja ei ole ollut tapana laskea kalastajien saalismenetykseksi. Vain merimetson kohdalla näin on alettu menetellä.
Mitä tiheämpi kalakanta, sitä suurempi saalismenetys laskelmalla saadaan, vaikka tosiasiassa harvennus saattaa
parantaa nuorten kalojen elinoloja ja kasvua. Laskelma ei myöskään ota huomioon kalayhteisössä tapahtuvia kompensoivia prosesseja.
Kalastajien saaliita voi vähentää enemmän itse kalastus, etenkin se, että nopeakasvuiset
kuhat kalastetaan pois jo pieninä.
Merimetson ja isojen petokalojen saalistus kohdistuu voimakkaimmin pieniin ja hidaskasvuisiin yksilöihin ja siten tasapainottaa kalastuksen usein epäedullista valikoivaa vaikutusta kalayhteisössä.
Outi Heikinheimo
erikoistutkija
Luonnonvarakeskus (Luke)
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
