Lounais-Suomenhirvistä löytyiaivokalvomatoja
Aivokalvomatoja on löydetty Lounais-Suomen saaristossa tutkituista hirvenvasoista. Loinen todettiin nyt Suomessa ensimmäisen kerran, Ruotsissa sitä on ollut jo vuosia.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (Rktl) sekä Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) tutkivat 54 metsästyksen yhteydessä kaadettua hirvenvasaa. 19 vasan selkäytimen ympärillä oli matoja, yhdeksän vasan ulosteessa toukkia.
Useimmilla tartunnan saaneilla vasoilla oli yksi tai kaksi matoa, yhdeltä löytyi yhdeksän.
Aivokalvomato on tyypillisesti vasojen loinen. Se saattaa heikentää vasan kasvua ja pahimmillaan aiheuttaa vakavan hermostosairauden. Lievä tartunta voi olla oireeton.
Mato ei vaikuta hirven lihan elintarvikekäyttöön.
Aikuiset madot elävät hirven selkäydintä peittävien kalvojen ympärillä tai takapään lihasten pinnalla. Aikuiset madot ovat useita senttejä pitkiä, mutta hyvin ohuita, juuri ja juuri paljain silmin nähtäviä.
Matojen toukat päätyvät verenkierron mukana hirven keuhkoihin ja sieltä yskösten mukana nieltyinä ruuansulatuskanavaan ja edelleen ulosteissa ympäristöön.
Loinen tarvitsee väli-isännäkseen etanan tai kotilon. Hirveen loinen siirtyy taas, kun hirvi nielee nilviäisiä kasvien mukana.
Näyte-eläimistä tutkittiin muitakin loisia. Märehtijöiden heisimato on tutkijoiden mukaan hyvin yleinen alueen nuorissa hirvissä.
Kuuden hirven keuhkoista löytyi keuhkomatoja, myös ruuansulatuskanavan sukkulamatoja löydettiin.
Turunmaan riistanhoitoyhdistyksen alueella on todettu hirvenvasojen teuraspainojen pudonneen. Vuosina 1993–2011 metsästettyjen vasojen lihapainot laskivat varsin tasaisesti 80 kilosta 54 kiloon.
Vuonna 2009 Korppoosta ilmoitettiin myös sairaasta uroshirvestä, jolla kerrottiin olleen hermostovaivaan viittaavia oireita.
Samoja oireita on raportoitu Ruotsista alueilta, joilla esiintyy hirven aivokalvomatoa.
Toisena tutkimuskohteena oli hirvien lisääntyminen. 34 naarashirven sukuelinnäytteet paljastivat, että alueen naarashirvet ovat erittäin hedelmällisiä ja tiinehtyvät tehokkaasti.
Vasojen pienikasvuisuus ei näyttäisi johtuvan tiinehtyvyyden viivästymisestä.
REIJO VESTERINEN
Vuosina 1993–2011 metsästettyjen vasojen lihapainot laskivat varsin
tasaisesti 80 kilosta 54 kiloon.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
