Luonnonvarakeskus: Eikö ulkoilu 50 asteen pakkasessa kiinnosta? Silloin sonnista ei ole jatkamaan sukua Jakutiassa

Jakutiassa karjalta kaivataan kestävyyttä ja itsenäisyytta. Kuva: Anu Osva/ Wikimedia Commons

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessori Juha Kantanen on kerännyt tutkimusmatkoiltaan Arktinen arkki -hankkeessa laajan aineiston pohjoisten kotieläinten, poron, naudan ja hevosen perimän tutkimiseen.

"Arktisissa oloissa korostuvat sopeutuminen ja ihmisen ja eläimen läheinen suhde. Nopeasti sopeutumaan kyenneet eläimet ovat auttaneet myös ihmistä sopeutumaan", Kantanen sanoo.

Arktisen arkin tutkijat keräsivät näytteitä Lapin, Arkangelin ja Jakutian kotieläimistä. Tutkimusalueilla pidetään poron lisäksi muita kotieläimiä.

Kantasen tutkijaryhmä osallistui teurastuksiin, joita tehdään talven kovimmilla pakkasilla Jakutiassa, ja sai kerättyä aineistoa, josta voitiin tarkastella, mitkä geenit toimivat eri kudoksissa äärimmäisessä kylmyydessä.

"Tuloksistamme näkyy, että porolla, hevosella, naudalla ja jopa ihmisellä arktisten olosuhteiden valinta on kohdistunut osittain samoihin geeneihin. Nämä geenit liittyvät kylmänsietoon, aineenvaihduntaan ja immuniteettiin. Puhutaan konvergentista eli eri lajien samaan suuntaan etenevästä evoluutiosta", Kantanen kertoo.

Tutkimusprofessori Florian Stammler Lapin yliopiston Arktisesta keskuksesta on johtanut Arktisen arkin antropologista tutkimusta. Tutkijat asuivat paikallisten ihmisten kanssa ja osallistuivat karjanhoitoon selvittäessään, millaisia ominaisuuksia arktisella alueella eläimissä arvostetaan.

"Pohjoisessa arvostetaan samoja ominaisuuksia kaikissa kotieläimissä: itsenäisyyttä, helppohoitoisuutta ja sitä, että ne tulevat toimeen niukalla ravinnolla. Eläimet toimivat hyvin laumassa, ne löytävät laitumet itse ja osaavat tulla takaisin kotiin."

Stammlerin mukaan arktisissa yhteisöissä kotieläimiä jalostetaan negatiivisella valinnalla. Yksilöitä ei poimita risteytettäviksi haluttujen ominaisuuksien mukaan, vaan sopimattomat karsitaan pois laumasta.

Esimerkiksi jos jakutiankarjan sonni ei halua mennä ulos 50 asteen pakkaseen, se ei kelpaa siitoseläimeksi.

Geneettisen monimuotoisuuden merkitys ymmärretään Jakutiassakin, ja siitä pidetään huolta.

"Naapurit vaihtavat eläimiään vilkkaasti, joidenkin alueiden eläimiä arvostetaan ja sieltä halutaan esimerkiksi sonneja. Usein kiinnitetään myös huomiota siihen, että laumaan saadaan uusia eläimiä mahdollisimman kaukaa. Nämä strategiat ovat hyvin tietoisia ja suunnitelmallisia", Stammler kuvailee.

Stammler painottaa, että maatiaisroduilla ja niiden jalostusstrategioilla on paljon annettavaa maataloudelle. Arktisissa paikallisyhteisöissä tuotannon volyymi ei määrää, vaan panos-tuotossuhdetta ajatellaan kestävällä tavalla.

"Paikalliset rodut ovat eläviä esimerkkejä siitä, miten hyödyllistä monimuotoisuus on. Esimerkiksi lapinlehmä tuottaa paljon vähemmän maitoa kuin kaupalliset rodut, mutta kuluttaa vähemmän rehua, tarvitsee vähemmän lääkintää ja tulee toimeen pienemmissä tiloissa. Tutkimusalueillamme on paljon toimintatapoja, joita voitaisiin hyödyntää Suomen kestävän maatalouden kehittämisessä."

Kantanen on selvittänyt uusimpien genomiikan tutkimusmenetelmien avulla, miten arktisten kotieläinten perimä on muuttunut jääkausista meidän päiviimme saakka.

Naudan perimässä näkyy, että eri jääkausien aikana, viimeisen miljoonan vuoden aikana nautapopulaation eläinmäärä on pienentynyt ja geenien monimuotoisuus vähentynyt.

Nykyisen kesyn naudan dna:ssa on siis merkkejä sen sukupuuttoon kuolleen villin kantalajin, alkuhärän historiasta. Jääkaudet, joista viimeisin päättyi yli 10 000 vuotta sitten, näkyvät myös jakutianhevosen genomissa.

"Havaitsimme myös, että kun ihminen on alkanut kesyttää näitä eläimiä, mukaan on saatu vain osa luonnonpopulaatioiden geneettisestä monimuotoisuudesta. Perimä on kaventunut jälleen 1800-luvulla, kun määriteltiin rodut ja ominaisuuksia rajattiin pois", Kantanen selvittää.

Kantanen havaitsi, että vaikka jakutialaiset naudat ovat eläneet eristyksissä, ne ovat yllättäen geneettisesti monimuotoisempia kuin eurooppalaiset naudat.

"Tämänhetkisen käsityksen mukaan ne ovat peräisin samasta naudan kesytyskeskuksesta, Lähi-Idästä, kuin meidänkin naudat, mutta aasialaiset naudat ovat saattaneet pohjautua suurempaan lähtöpopulaatioon. On myös mahdollista, että pohjoiseen kulkiessaan ihminen on risteyttänyt aasialaisia nautoja alkuhärkien kanssa. Näiden asioiden selvittämistä aiomme jatkaa", Kantanen päättää.

Luonnonvarakeskus: Samat geenit auttavat ihmistä ja kotieläintä selviytymään arktisissa oloissa