Frisbeegolfia on hauskaa ja haastavaa pelata metsäradalla
Vesa Kontturi sanoo, että vain mielikuvitus on rajana, kun suunnitellaan frisbeegolfrataa. Ratoja on tehty puistoympäristöihin, pelloille ja metsään. jaakko kilpiäinen Kuva: Viestilehtien arkistoLIPERI (MT)
”Ajatuksena oli tehdä jotain, mikä olisi nuorten mieleen”, kertoo Lions Club Liperin Rauno Pelkonen.
Frisbeegolfiin hän tutustui lehtiartikkelin perusteella.
”Laji vaikutti mukavalta ja sen harrastajamäärä on kasvussa.”
Joen Liitokiekko ry:n Pasi Vihavainen ja Vesa Kontturi nyökyttelevät Pelkosen vieressä. Harrastajamäärät ovat olleet viime vuodet kasvussa, ja lajin pariin on helppo tulla.
”Kiekot maksavat 10–15 euroa, ja yhdelläkin kiekolla voi harrastamisen aloittaa”, kertoo Kontturi.
Liperissä rata rakennettiin liikuntapuiston yhteyteen. Peliväyliä on yhdeksän, ja pisin väylä on 120 metriä pitkä.
”Väylien yhteismitta on lähes 600 metriä ja siirtymätaipaleiden lähes 700 metriä. Kävelymatkaa kertyy radan pelaamisessa varmasti vähintään 1,5 kilometriä”, ynnäilee Pelkonen.
Frisbeegolfin sanasto muistuttaa golfin sanastoa. Peliväylällä ideana on heittää frisbee eli kiekko maalikoriin mahdollisimman vähillä heitoilla.
Eniten rahaa lionsit tarvitsivat juuri maalikorien hankkimista varten.
”Halvimmillaan maalikoreja saa alle sadan euron kappalehintaan. Kunnolliset pitkäikäiset ja säänkestävät korit maksavat kuitenkin noin 300 euroa”, kertoo Pelkonen.
Rahaa koreja varten kerättiin liperiläisiltä yrittäjiltä, jotka saivat rahalahjoitusta vastaan nimikkopeliväylät.
Radan kokonaiskustannus oli 3 500 euroa.
Rata tehtiin talkootöillä Liperin kunnan maille. ”Kunnalta saatiin heti myönteinen päätös, kun lupaa radan rakentamiseen anottiin”, kertoo Liperin Lionsien puheenjohtaja Esko Siitonen.
Kivikkoinen maasto ei päästänyt talkoolaisia helpolla. Talkoita lionsit tekivät yhteensä 140–150 tuntia.
Radan suunnittelusta vastasivat Joen Liitokiekon jäsenet.
”Olisimme monellakin peliväylällä kaataneet puita pois edestä, mutta harrastajilta ei saatu lupaa. He halusivat säilyttää radalla haasteita”, naurahtaa Siitonen.
Kontturi toteaa, että vain mielikuvitus on rajana ratojen suunnittelussa. Ratoja on tehty sekä hoidettuihin puistoympäristöihin että pelloille ja metsään.
”Mitä enemmän radalle odotetaan pelaajia, sitä enemmän tarvitaan tilaa. Lapsille suunnatulla radalla etäisyyksien pitää olla tietysti lyhyemmät.”
Ensimmäinen frisbeegolfrata perustettiin Suomeen vuonna 1983. Frisbeegolfradat-sivuston mukaan ratoja on ympäri Suomen yli 300.
”Maalikoreja voi asentaa vaikka omalle pellolle ja peliväylät suunnitella niin, että samoja maalikoreja hyödynnetään useammalla väylällä.
Kontturin mukaan edullisemmat, noin sadan euron maalikorit soveltuvat vallan mainiosti yksityiskäyttöön.
Jo yhdelläkin frisbeegolfkiekolla voi aloittaa pelaamisen. Lihavaisen repusta kiekkoja löytyy noin 20.
”Kiekkojen ominaisuuksiin perehtyminen ja omien taitojen karttuminen koukuttavat tekemään kiekkohankintoja. Kiekkoja häviää loppujen lopuksi melko vähän.”
Kiekkoja on lähestymisheittojen heittämiseen, keskimatkalle, pitkälle matkalle ja puttaamiseen. Mitä litteämpi, sitä nopeampi, on yksi kiekkojen ominaisuuksiin liittyvistä perussäännöistä.
Omia kiekkoja ei välttämättä tarvitse ollenkaan, sillä ainakin Liperissä niitä voi käydä lainamassa kirjastosta. Myös Joen Liitokiekko vuokraa pelivälineitä.
”Laji on koukuttava”, toteavat harrastajat Kontturi ja Lihavainen sekä lionsit Pelkonen ja Siitonen.
Nuorten lisäksi Pelkonen ja Siitonen toivovat näkevänsä Liperin frisbeegolfradalla perheitä pelaamassa. Pelata voi myös yksin.
Kontturi sanoo, että lajin harrastajat tulevat mielellään opastamaan uusia harrastaja lajin saloihin. ”Pienellä opastuksella pääsee eteenpäin, ja jo yhden kesän aikana ehtii kehittyä hurjasti.”
Kontturi ja Vihavainen ovat harrastaneet frisbeegolfia parin vuoden ajan ja osallistuvat myös kilpailuihin. ”Lajiahan voi harrastaa talvellakin, jos vain väylät on auki.”
SARI PENTTINEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
